“Intuitio on tienviitta, sydän on valtatie”
Mielestäni intuitio ja sydämen ääni eivät ole ihan sama asia, vaikka näillä termeillä tarkoitetaan samankaltaisia asioita.
Ajattelen, että intuition äänet, merkit ja “yhteensattumat” ovat tienviittoja, jotka kuljettavat kohti sydämen valtatietä.
Sydämen valtatie on elämä, joka on sinulle syvästi totta.
Se ei ole aina sitä mitä luuli, se ei ole aina sitä mitä odotti. Se ei ole aina sitä mikä olisi ihanteellista. Sitä ei voi aina selittää järjellä.
Intuitio ei ole aina vain sitä mikä tuntuu kivalta ja kevyeltä, joskus se on myös se pieni hiljainen ääni jota ei ihan vielä uskaltaisi kuulla. Intuitio voi myös olla kevyttä, leikkisää ja kutkuttavaa. Mutta se ei ole sitä aina.
Intuitio voi ilmetä elämän synkroniteetteinä, eli toistuvina merkkeinä. Ehkä jokin kirja tulee eteesi useamman kerran. Ehkä jokin kappale soi lähes aina radiosta. Ehkä törmäät johonkin tiettyyn ihmiseen useamman kerran. Tai sitten sinulle tulee vain “se tunne”.
Millä symboleilla elämä viestii sinulle? Kuuletko?
Synkroniaa on elämässä ihan jatkuvasti. Jos en itse havaitse arkipäivän synkroniaa, huomaan että en ole silloin oikein yhteydessä itseeni. Kuuntelen enemmänkin mieleni hölinää ja analysointia. Intuition kuuleminen kysyy tilaa kuulla. Se kysyy myös lopputuloksesta irtipäästämistä. Sitä että ei koita pakottaa elämää johonkin tiettyyn muottiin.
Intuitioon luottamus lisääntyy, kun saamme kokemuksia siitä että se on johtanut meille aidosti tärkeisiin asioihin. Se kasvattaa luottamusta elämään. Kaikki todella menee kuten kuuluu.
Jos sydämen valtatiellä kulkeminen olisi helppoa, kuuntelisimme sitä kaikki mennen tullen ja paluu matkalla. Näin ei kuitenkaan taida olla.
Usein sydämen valtatie on meille jollain tavalla pelottava. Niin kummallista kuin se onkin, saatamme pelätä myös sen rakkaudellisuutta. Saatamme pelätä sen hyvyyttä, syvyyttä ja syvää kauneutta.
Usein sydämen valtatielle löydämme kriisien kautta. Jokin siinä miten koimme elämää muuttuu radikaalisti. Monet meistä ovat kasvattaneet sydämentä suojaksi panssareita ja muureja. Niistä vapautuminen on hidas, avaava ja herkistävä matka, joka on kaikkea muuta kuin ylevää.
Minun sydämeni uskaltaa hellittää laulun kautta. Se avautuu kyynelistä, kosketuksesta ja aidosta välittämisestä. Siitä että koen, että minut nähdään minuna, ja se on ok juuri niin. Välillä koitan välttää tätä kaikkea, koska se on niin järisyttävän pelottavaa ja kaunista.
Tällä podcastilla jaan ajatuksiani ja kokemuksia intuition ja sydämen kuuntelusta sekä minkälaisia esteitä voi olla näihin luottamisen suhteen.
