Moni asiakkaani sanoo, ettei kuule sisäistä ääntään. Voi tulla kamalat paineet, jos ympärillä hehkutetaan, että seuraa sydäntäsi ja toteuta itseäsi, mutta itsellä ei ole mitään hajua, miten. Tai sitten tuntee sisäistä muutospainetta, mutta selkeitä suuntia ei näy. Jos elämässä on tyhjä olo, se saattaa johtua ainakin osittain siitä, ettei oikein tiedä a) saako oikeasti tuntea niin kuin sydämessä tuntuu b) miten sydämen äänen mukaan voisi toimia. Silloin yrittää sopeutua, pitää homman koossa ja kelvata toisille. Samalla tulee sutineeksi sisäistä ääntä sivuun.
Olen itse lintannut sydämen ääntä esimerkiksi ottamalla vastaan loputtomasti kohtuutonta kohtelua tai painamalla duunia kroppa köhisten. Olen tuntenut, että se miten toimin, ei tue hyvinvointiani – ja jatkanut silti. Seurauksena olen epäillyt itseäni vielä enemmän: mikä minussa on vikana? No ei mikään, mutta en vain ole uskaltanut tai osannut toimia sisäisen tuntoni mukaan.
Haaste on usein siinä, että pohjimmiltaan epäilemme omaa arvoamme, emme niinkään sisäistä ääntä. Se, ettei sydäntään kuule, onkin ehkä sitä, ettei ihan anna itselleen lempeästi lupaa olla mitä on, vaan hoitaa velvollisuuksia ja asettaa muita koko ajan etusijalle. Pihalla olemisen tunne voi tulla siitä, ettei tiedä, kuinka elämänsä järjestäisi enemmän sydäntään kunnioittavaksi.
Aloita järjestämällä itsesi kanssa treffit. Varaa itsellesi levollista aikaa, vaikka sohvalla hissukseen makaamiseen. Voisitko tutkia, toimitko arjessa sydämesi äänen ja omien tarpeidesi kuulemista edistävällä vai niitä tukahduttavalla tavalla? Annatko itsellesi tilaa ja aikaa huolehtia itsestäsi? Voisitko lempeydellä ja myötätunnolla antaa itsesi kuunnella, mitä kehosi ja hiljainen tietosi supattaa?
Jos pelkäät kuulla mitä sydän puhuu, pyydä sitä olemaan kanssasi pehmeä. Sano sille, että haluat tietää kuinka voisit voida paremmin ja että haluat edetä rauhassa, omaan tahtiisi. Ilman stressiä siitä, että pitäisi repäistä tai pistää koko elämä heti uusiksi. Sydämesi on pelkkänä korvana ja haluaa auttaa sinua voimaan paremmin. Mitään ei tarvitse ratkaista nyt justiinsa, mutta ei sydämensä äänestä tarvitse myöskään elää erossa.
Intuitio on usein kehollinen tunne, hyvin levollista tietoa. Se on hiljaista sisäistä tunnetta – ei pelkoa tai toivetta – vaan neutraalia ymmärrystä asiain tolasta. Monesti intuitioni kuiskuttaa, että tee näin tai noin, eikä minulla ole hajuakaan, mitä tulee tapahtumaan. Olen oppinut luottamaan sydämeni ääneen, koska sen mukaan elämisestä seuraa parasta oloa ja ihania seikkailuja. Intuitio ei välttämättä poksahda tajuntaan kuin salama kirkkaalta taivaalta ja etukäteen tarkkoina toimintaohjeina siitä, kuinka elämä tulisi järjestää. Se, mitä uskomme sydämen äänen olevan vaikuttaa siihen, kuinka sitä kuulemme. Intuition kuulemista blokkaa usein, että odotamme sen kommunikoivan samalla tavalla kuin mieli: johdonmukaisin ajatuksin.
Mieli tai ego palvelee ihmisen hengissä pysymistä ja intuitio sielua. Intuitio kumpuaa tilasta, jossa kaikki on hyvin, rauhassa ja selkeydessä. Sielua eivät paina samat huolet kuin ihmisen egoa: mistä saan rahaa, kuinka käy jos hyppään tähän muutokseen, sattuukohan se kamalasti, onko musta siihen?
Olen yrittänyt valjastaa intuitioni kertomaan minulle, onko joku elämäni mies vai ei. Intuitioni – siis sieluni – on nauranut hellästi ja kysynyt: miltä sinusta nyt tuntuu? No hyvältä, olen vastannut. Siinä ratkaisusi, on intuitioni sanonut. Sydämeni on kehottanut kohtaamaan ahdistukseni ja osoittanut tietämisen haluni olevan kontrollia. Sieluni on supattanut, että mielen kautta ymmärtämisen halu on syntynyt suojaksi väistää niitä tunteita, joihin käsillä oleva tilanne kutsuu. Halu tietää ennalta onkin pelkoa avautua syvemmin. Intuitioni on pyytänyt minua tutkimaan pelkojani ja kulkemaan niiden läpi. Se ei suostu bokseihin ja ennakoituun elämään, vaan haluaa elää täydellä sydämellä.
Sieluni ei stressaa, mitä missäkin asiassa eksaktisti tapahtuu ja millä aikataululla. Sieluani kiinnostaa se viisaus ja sydämen avautuminen, joka jokaisen kokemuksen kautta on mahdollista löytää. Kun olen täysin uskaltautunut sydämeni kyytiin, sitä ihmeellisemmin ja taianomaisemmin elämäni asiat ovat tupanneet sutviutumaan. Koska kunnioitan sisäistä ääntäni, vedän puoleeni asioita ja energiaa, jotka kunnioittavat sydäntäni.
Sydämen äänen mukaan elämistä voi ajatella näinkin: jos intuitiosi ehdottaa sinulle jotakin, kenties se myös tietää, kuinka asiat voivat järjestyä, vaikka mieli ei vielä tiedäkään?
