Kirjoittaja Tuula Ahde on erityisherkkyyden kokemusasiantuntija ja Erityisherkän elämää -sivuston perustaja ja ylläpitäjä. Tuula on ollut mukana taustajoukoissa Suomen erityisherkät ry:ssä sen perustamisen valmisteluista asti. Hän toimii myös aktiivisena jäsenenä useissa kansainvälisissä HSP-ryhmissä sekä -yhteisöissä.
Kuinka herkästi tuleekaan varsinkin ylikuormittuneena lokeroitua itsensä ja kohtaamansa ihmiset jonkin yhden määritteen taakse? Kukaan ei kuitenkaan ole VAIN erityisherkkä, normiherkkä, introvertti, ekstrovertti, dramaattinen, hidas, perfektionisti, uupunut, sairas… tai mikä tahansa muu oma piirre, tarve, rooli tai kokemus.
Lokeroa ei pidä rakentaa itsensä ulkopuolelle tai samankaltaistensa ympärille, vaan ajattelen, että lokerot ovat minussa itsessäni. Olen siis oman tyyliseni piironki tai matka-arkku, jossa on erilaisia lokeroita ja laatikoita. Niitä on paljon ja lisää löytyy koko ajan.
Jotain niissä lokeroissa on ollut jo perintönä ja synnyinlahjana, suurimmaksi osaksi ne kuitenkin täyttyvät reissuni varrella omista matkamuistoistani: erilaisista kokemuksista, uskomuksista ja löydöistä – tai tyhjyydestä.
Omien lokeroidensa tiedostamisella on suuri merkitys itsen ymmärryksessä ja hyvinvoinnissa. Itsetuntemuksen lisäämisen tavoitteena on pikkuhiljaa kaikkien lokeroiden, myös salalokeroiden, löytäminen, niihin tutustuminen ja niistä huolehtiminen niin, että ne tarkoituksenmukaisesti ja jollain tasolla hallitun jouhevasti aukeavat tai tarvittaessa pysyvät kiinni.
Ei niin, että joku lokero on jumittunut kiinni, toinen kitisee ja vemputtaa, kolmas taas leuhottaa koko ajan niin auki, että siitä on haittaa sekä itselle ja ympäristölle.
Lukitsenko lokeron, koska sitä ei minussa hyväksytä?
Moni erityisherkkä on joutunut kokemaan myös terveydenhuollon ammattilaisten taholta hyvinkin kyynistä suhtautumista herkkyyspiirteeseensä. Herkkyyttään ihmettelevä kaipaisi kuitenkin usein hyväksyvää tukea sen erottamiseen, johtuvatko omat kokemukset ja tuntemukset synnynnäisestä erityisherkkyydestä vai ehkä stressin tai opittujen toimintamallien aiheuttamasta kuormittumisesta.
Jollekulle voi olla haastavaa hyväksyä erityisherkkyys itsessään, toiselle taas se, että ei olekaan erityisherkkä.
Ärsyyntyminen, vähättely tai koko erityisherkkyyspiirteen olemassaolon ja ihmisen kokemuksen mitätöiminen etenkin ammattiauttajan taholta tuntuu riipaisevan tylyltä tavalta kohdata ihminen.
Kirjoittajan luvalla lainaan erityisherkkyyden ja hoitoa tarvitsevan sairauden erottamista koskevasta keskustelunavauksesta katkelman:
“Oli lohdullista oivaltaa oma suhde erityisherkkyyteensä, ja sen myötä minuun alkoi kasvaa myös hyvin tervehdyttävä ja toipumista edistävä sairaudentunto.
Erityisherkkyyden oivaltaminen auttoi minua erittelemään ja jäsentelemään itseni, näkemään itsessäni sen, mikä todella on sairaudesta johtuvaa, johon olen tarvinnut (ja tarvitsen) kuntoutusta ja hoitoa, ja toisaalta sen, joka itsessäni vaatii vain hyväksyntää ja laaja-alaista ja tarkkanäköistä ymmärrystä (erityisherkkyys).
Olen jo useamman vuoden voinut sairauteni suhteen vakaasti, joka johtuu pitkälti siitä, että osaan hoitaa itseäni vihdoin oikein; olen itse vastuussa voinnistani.
Erityisherkkyyden käsitteeseen tutustumisen myötä aloin ottaa selvää myös introversiosta ja taas selkeni lisää. Haluan tällä kaiketi sanoa että vaikka inhoankin lokerointia, ainakin näiden lokeroiden myötä löysin todellisen itseni. Ja omaan itseen ei ole ikinä liian myöhäistä alkaa syventyä.”
– Tytti Seppälä
En voi ymmärtää, kuinka esimerkiksi tuollainen yllä kuvattu eheyttävä oivallus ja kokemus voisi olla tuomittavaa tai huomiotta jätettävää.
Piirongin siivous keventää askelta
Olipa ihminen erityisherkkä tai ei, piirongin lokeroiden pöllyttämisellä on tervehdyttävä vaikutus keneen tahansa. Silloin oppii tunnistamaan mikä lokero siellä nyt länkyttää, mikä kaipaa vähän huomiota ja voitelua. Lokeroistaan oppii löytämään vahvuuksia – myös niistä, joiden kuvitteli sisältävän vain heikkouksia. Piironki kauniina kokonaisuutena saa oikeat mittasuhteet.
Mitä paremmin tunnet itsesi ja lokerosi, sitä paremmin uskallat ja osaat olla oma, aito itsesi. Ei tarvitse itseään tai piirrettään korostaa, vähätellä, piilottaa. Tunnistat rajasi ja tulet sellaiseksi kuin olet, tarvitsematta selittää tai perustella valintojasi tai tarpeitasi.
