Vapaapäivän kunniaksi innostuin leipomaan pullaa! Siinä leipoessani ajatukset alkoivat lentelemään ja mietin, miten harvoin enää tulee mitään leivottua. Aikana jolloin elettiin muutenkin kiireistä lapsiperheen arkea, leipominen oli jokaviikkoinen tapa. Vähintään viikonlopuksi piti leipoa ja pakkasessa oli aina vierasvara. Muistan kun työkaveri, joka silloin eli aikaa, jolloin lapset olivat jo lentäneet pois, totesi jossain yhteydessä, että ”siihen aikaan, kun meillä vielä leivottiin..”. Ajattelin että ompahan aika erikoista, että joku ei leivo säännöllisesti! Nyt huomaan elämän tulleen siihen vaiheeseen, jossa minäkin voin todeta tuon saman, silloin kun meillä vielä leivottiin.
Eikä tämä rutiinien poisjäänti liity vain leipomiseen. Mikä siinä onkaan, että silloin kun lapset olivat pieniä ja elämä monella tavalla hektistä, piti siitä tehdä vielä kiireisempää monilla ”pakollisilla töillä”. Joulusiivoukset piti tehdä katosta lattiaan ja jokaista kaapin perukkaa myöten. Viimeinen suuri siivous tehtiin tietenkin aatonaattona ja yömyöhään meni lahjoja paketoidessa. Aattoiltana olikin sitten niin väsynyt, että monesti ei itku ollut kaukana. Minulla lähes pakkomielteenä oli myös pyykkikorin tyhjennys, aattoaamuna ei saanut olla ainuttakaan vaatetta pyykkikorissa!
Nyt nämä kummalliset perinteet onneksi naurattaa ja voi vain todeta, että onneksi ihminen on muuttuvainen. Vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen eestään löytää” ei olekkaan vain negatiivinen asia. Kyllähän ne sieltä edestä löytyy, mutta elämää on myös joulun jälkeen. Jouluvalmistelut huomaan nykyään aloittavani vuosi vuodelta aikaisemmin ja vuosi vuodelta vähemmällä työllä se sieltä tulee.
Nykyään joulu tulee sillä, että saa laittaa valoja pimeään pihapiiriin, sytytellä kynttilöitä sisällä ja suunnitella joulun ruokia. Joulumuistamiset ovat vähentyneet ja niinpä nekään ei aiheuta stressiä, vaan on mukava miettiä, miten muistaisin tänä vuonna. Joulukoristeita on laatikoittain, mutta vain tärkeimmät ja rakkaimmat otetaan esille. Joulun tunnelma tulee silloin, kun koko perhe on koossa, ollaan yhdessä ja otetaan vaikka lautapelit esille, pelataan ja ollaan yhdessä. Välillä käperrytään itsekseen lukemaan ja saattaa siinä muutama suklaakonvehtikin silloin mennä. Onneksi ikä on tuonut mukanaan terveen laiskuuden ja joulu tulee paljon vähemmällä stressillä ja on ainakin yhtä ihanaa kuin silloin ennen!
“Laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää” erään vanhan rouvan sanonta vuosien takaa, mutta pätee edelleen!
Kuva: Emilia Perälampi
