Näin pimeimpänä vuodenaikana, toisinaan ihmetyttää, miksi ihmeessä suomalainen pukeutuu niin usein mustaan tai harmaaseen? Miksi ihmeessä hän sisustaa kotinsa usein valkoisella ja beigellä? Miksi ihmeessä katukuvamme, talot, virastojen, kauppakeskusten ja muiden julkisten rakennusten julkisivut ovat niin usein harmaita tai kurasta ja pakokaasuista kulahtaneita valkoisia? Miksi emme ilottele väreillä enemmän tässä niin pitkässä kaamosajasta vallitsevassa Suomen maassamme?
Itse olen saanut kuulla ylistäviä sanoja, kun käytän värejä pukeutumisessa. Kerran opintojeni aikana luokkaan mennessä, sain kuulla kuinka keltainen hupparini valaisi koko tilan tai pinkki paitani sai myös toisen kurssilaisen uskaltautumaan käyttämään värejä pukeutumisessaan. Ja opintopaikkana oli siis Taiteiden suunnittelun korkeakoulua, Aalto-yliopisto! Puoli vuotta aikaisemmin olin menettänyt isäni täysin yllättäen, en kulkenut mustissa.
Toisinaan olen tosin soraääniä ja paheksuvia, ehkä jopa halveksivia katseitakin saanut. “Aina toi blondi pukeutuu pinkkiin tai vaaleanpunaiseen”, on suputeltu selkäni takana. Ikäänkuin se tekisi minusta jotenkin bimbon. Kyllähän nyt tyylikäs, aikuinen nainen pukeutuu elegantisti harmaaseen. Usein kai ne suputtelijat ovat ne hiiren harmaat ihmiset, jotka eivät itse uskalla kulkea neon pinkissä takissa. Toisinaan olen kokenut olevani värejeni kanssa vähän liikaa tässä Suomen maassa. Etelä-Amerikassa tai vaikkapa värejä pursuavassa Intiassa tuskin poikkeaisin katukuvasta muuta kuin blondin tukkani ja sinisten silmieni johdosta.
Kymmenen vuoden sisustustoimittaja urani aikana värien käyttöni myös huomattiin, kuten tekstiilisuunnittelijan opinnoissakin. Välillä yritin tehdä jotain hillittyä ja toimeksiantajan (päätoimittajan) toiveesta beigeä ja hillittyä, koska siitä kuulemma lukijat tykkäsivät. Aina meni pahasti metsään. En kerta kaikkiaan saanut siitä mieleistäni ja tuskin lukijatkaan nauttivat beigeistä aukeamistani. Toisinaan yritin pukea beigen tai harmaan villapaidan päälleni ollakseni “hillitty ja aikuinen”. Näytin lähinnä kuolleelta.
Suomalaisen kalman kalpeaan ihoon ja hiiren harmaaseen tukkaan aniharvoin sopii musta tai beige. Se saa useimmat meistä näyttämään juuri siltä haudasta nousseelta väsyneeltä vikatkin mehut itsestään antaneelta yönsä valvoneelta kotiäidiltä tai isältä. Poikkeuksiakin löytyy ja musta voi olla todella tyylikäs vaate ja toisinaan tilanteen arvokkuuskin sitä vaatii, mutta usein se vaatii suomalaiselle hipiälle vahvaa ja tyylikästä meikkiä.
Luulenkin, että enemmän on kyse siitä, ettei haluta erottua joukosta. On niin perin turvallista sulautua massaan, taustaansa harmaaseen, mustaan maisemaan kuin erottua väripilkkuna joukosta.
Itse uskon, että väreistä saa voimaa. Itselläni oli rankka syksy ja talvi muutama vuosi sitten isäni yllättävän poismenon, avioeroni ja työsuhteeni loppumisen johdosta. Työsuhteen loppuminen ja kuolema ajoittuivat samalle viikolle.
Pukeuduin tuolloin tietoisesti keltaiseen ja pinkkiin, saadakseni voimaa ja iloa, sillä ilo ja elinvoima olivat valunneet todella kauas minusta.
Oli tosin päiviä, että halusin sulautua taustaani ja kuljin mustissa. Niitä päiviä oli kuitenkin vähän, vaikka surinkin valtavasti ja olin shokissa pitkään sekä kävin läpi kuoleman esiin nostamia muitakin traumojani läpi, revin väkisin kirkkaan keltaisen hupparin päälleni ja pinkit lenkkarit jalkaan.
Samana talvena lensin kuukaudeksi Chilen auringon alle ottamaan happea sekä valo- ja erityisesti värihoitoa tyttäreni kanssa. Kuvasin ja kuvasin, sain siitä helpotusta olooni. Kuvasin kaiken sen värin kauniin, mitä näin.
Sen lisäksi että aurinko ja lämpö olivat tervetulleita elämääni, värit olivat tuossa maassa ja maisemassa ihan omaa luokkaansa.
Jokapuolella oli värejä, taloissa, tiloissa, katukivetyksissä, portaissa, kahviloissa, ravintoloissa, pihoilla, puistoissa, ihmisten päällä ja sisustuksissa.
Ikkunanpielet, ovenkarmit, ovet, kaikki värin peitossa ja sopivat keskenään toisiinsa. Taloa peittää punainen, karmit keltaiset ja ovi oranssi! Vau mitä väri-ilottelua.
Punaiset porrasaskelmat huusivat astumaan sisään.
Mikä värisuora!
Miten herkkä väriyhdistelmä.
Siinä missä äiti nautti kaikesta, myös lapsi sai osansa kaikesta upeudesta.
En kaivannut taidenäyttelyitä tai nähtävyyksä, sillä koko kaupunki oli yhtä visuaalista ilotulitusta. Seiniä koristi mitä upeimmat maalaukset.
Kun palasimme tammikuun lopussa Suomeen ja olimme laskeutumassa Helsini-Vantaan lentokentälle, viisivuotiaan tyttäreni kommentti jo lentokoneessa oli, että onpa täällä harmaata!
Niin, viisivuotias lapsikin huomaa jo eron. Tulimme tuosta värien ja auringon täyttämästä maasta maahan, jossa ei ollut aurinkoa, mutta ei myöskään värejä.
Voi kunpa me Suomessa käyttäisimme enemmän värejä niin maisemoinnissa, sisustuksissa, tekstiileissä, vaatteissa, rakennuksissa, julkisivuissa, kylmissä kauppakeskuksissa, marketeissa, kahviloissa, ravintoloissa, hotelleissa, kaikkialla. Uskon, että tämän pimeän ajan itsekukin jaksaisi paremmin.
Värit tilassa
Värien viestiarvo liityy niihin mielikuviin, joita se yhdessä muodon ja muiden tekijöiden kansaa kykenee meissä herättämään. Jokainen tila ja tilanne on tässä suhteessa ainutkertaisia.
Harald Arnkil teoksessaan Värit havaintojen maailmassa kirjoittaa, että värikokemukset ovat usein paljon voimakkaampia ja ajallisesti pitkäkestoisempia, kuin kuvalliset ja niillä on ajateltu olevan vaikutusta ihmisen henkiseen tasapainoon, terveyteen ja älylliseen suorituskykyyn.
Väri elää jatkuvasti suhteessa tilaan, etäisyyteen ja valoon. Pienessä tilassa kohde voi jäädä lähelle, eli sitä ei välttämättä pystytä tarkastelemaan edes kovin pitkän matkan päästä. Oma kokemukseni on, että erityisesti pienessä tilassa värien ja valon merkitys kasvaa suureksi, sillä kaikki kohteet ovat koko ajan lähellä. Kokemuksemme väristä muuttuu tilalliseksi katssoessamme seinän tai huoneen kokoista värialuetta. Värien lisäksi vaikutus syntyy myös sävyistä, mittasuhteista materiaaleista ja tekstuureista.
Seppo Rihlaman mukaan pintojen ja tekstiilien kuvioinnit väriyhditelmineen vaikuttavat merkittävästi tilan kokemiseen. On aivan eri asia katsoa pientä litteää värinäytettä kuin nähdä se tilassa isona pintana ja etenkin sisätiloissa värin voimistumiseen vaikuttaa muista pinnoista heijastuva valo.
Ympäristön värien mahdollisista vaikutuksista ihmisen käyttäytymiseen tai terveyteen on vaikea sanoa mitään lopullista. Kirjallisuutta näistä on yllinkyllin, mutta niistä esitettyjen hypoteesien yleistettävyyttä haittaavat keskenään ristiriitaiset väittämät. Ihmiset kokevat värit eri tavoin ja se näkyy erilaisissa kodin sisustuksissa.
Joillekin kirkkaat värit ovat piristäviä ja toiset kokevat ne taas levottomina. Joku kokee punaisen voimaa antavana positiivisena värinä, toinen taas hyökkäävänä ja agressiivisena värinä. Myös kulttuuriset seikat vaikuttavat värivalintoihin. Esimerkiksi Kiinassa vainaja puetaan valkoiseen, kun länsimaissa morsian ja vastasyntynyt puetaan valkoiseen. Suomessa hautajaisväri on musta. Etenkin länsimaiden ja Aasian välillä värien merkitysten eroavaisuudet ovat melko suuret.
Värikokemus onkin pitkälle henkilökohtainen ja kulttuurisidonnainen.
Toiset kokevat tummat sävyt masentavina ja toisille ne tuovat turvan ja lämmön tunnetta. Arnkilin mukaan lopulta suunittelijan hyvä maku sekä herkkyys värin tilalliselle olemukselle on ratkaisevinta, ei niinkään jäykät teoriat värien psykologista vaikutuksista. Pientä tilaa sisustettaessa suunnittelijan herkkyys ja kyky havainnoida tilallisuutta nousee varsin tärkeäksi ominaisuudeksi.
Voimaannu väreistä – 6 vinkkiä, joilla saat valohoidon sijasta värihoitoa!
1. Pukeudu tietoisesti kirkkaisiin väreihin, kun oikein masentaa ja väsyttää. Itseäni se auttoi kovassa uupumustilassa, vaikka mieli olisi vetänyt mieluummin mustan kaavun päälle, vedin vain keltaista päälle. Masentuneesta ihmisestä tämä voi tuntua lattealta neuvolta, mutta usko pois se auttaa.
2. Kun tuntuu kylmältä ja ankealta kehossa ja/tai mielessä, kääriydy punaiseen, keltaiseen tai oranssiin vilttiin sekä sytytä kynttilä.
3. Jos arkailet vetäistä koko olohuonettasi pinkiksi tai makuuhuonetta vihreäksi, kokeile väriä yhteen seinään. Makustele muutama päivä, miltä se tuntuu. Katsele väriä eri valoissa.
4. Jos juuri nyt ei ole varaa heittää koko sisustusta uusiki ja ostaa valkoisen sohvan tilalle värillistä, kietaise värikäs kangas sohvan peitteeksi. Sitten kun kyllästyt väriin, voit taas nauttia vaaleasta sohvastasi.
5. Kirkkaan punaiset huulet ja kynnet saavat kuin saavatkin apean mielen hetkessä paremmaksi.
6. Maalaa, sotke, piirrä, valokuvaa tai mene värikylläiseen taidenäyttelyyn. Varma apu ahdistuneeseen olotilaan.
Lähteet:
Arnkil Harald: Värit havaintojen maailma (2007, 68, 239)
