Minulla on ollut hyvin pienestä pitäen vahva mielikuvitus. Heti lukemaan opittuani ahmin yhtenä kesänä kaikki isäni vanhat Tarzan-kirjat. Lukutauoilla kuljin perheemme koiran kanssa lähipelloilla, kyhäämäni puumiekka vyöllä. Kasvit ympärillämme kahisivat viidakkona ja olivat riittävän pitkiä piiloutumiseen, mutta sopivan lyhyitä, että hyppäämällä pystyin tarkistamaan missä suunnassa kotimme oli.
Opin myös pitämään seikkailuni omana tietonani. Sillä tavalla kukaan ei päässyt niitä vähättelemään tai tärvelemään.
Muistan lapsuudestani myös tilanteen, jossa olin perheeni kanssa Finlandia-talossa kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesteria. En ollut koskaan aiemmin nähnyt ja kuullut kerralla niin montaa muusikkoa. Varovainen haave nousi ujoon lapsenmieleeni: ”Olisipa upeaa kerran saada soittaa tuollaisessa orkesterissa”. En uskaltanut puhua toiveestani kenellekään kymmeniin vuosiin. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun voitin koesoitossa työpaikan samaan orkesteriin.
Viime keskiviikkona kuuntelin YLE radio 1:n haastatteluohjelmaa. Tuija Pehkosen vieraana oli jääkiekkoilija Jarkko Ruutu. Hän kertoi mm. urheilu-uransa alkutaipaleesta, junnuvuosista ja siitä miten häntä ei vielä silloin pidetty riittävän taitavana nuorten maajoukkeleireille. Hän oli kuitenkin asettanut itselleen tavoitteeksi edetä lajissaan huipulle. Tämä mielessään hän teki jatkuvasti arkisia valintoja miettien: mikä vaihtoehto vie minua lähimmäs tavoitettani? Lopputuloksena olikin pitkä ura, sisältäen yli 650 ottelua arvostetussa NHL-liigassa.
On tärkeää asettaa tavoitteita, hakea oman potentiaalin rajoja ja suunnitella tulevaa. Yksikään menestynyt urheilija, uuden innovaation tehnyt keksijä tai uutta luonut taiteilija ei olisi päässyt tuloksiinsa, jos olisi rajoittanut ajatteluaan ja unelmiaan jo etukäteen.
Presidentti Tarja Halonen on kertonut lapsuudestaan Helsingin Kalliossa ja kuvannut tuolloisia olosuhteita niukoiksi, mutta toiveikkaiksi. Sodan päättymisen vuoksi ihmiset olivat helpottuneita ja uskoivat vahvasti parempien aikojen olevan edessä. Toiverikkaus sai ihmiset jaksamaan ja ponnistelemaan, sekä ruokki heidän kekseliäisyyttään ja luottavaisuuttaan. Halonen itse oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas, Suomen ensimmäinen naispuolinen ulkoasiainministeri ja -presidentti. Hän toimii edelleen erittäin aktiivisesti johtotehtävissä lukuisissa kansainvälisissä järjestöissä.
Unelmointia pidetään toisinaan haihatteluna ja ajan haaskauksena. Joskus haaveiden kertominen toisille voi johtaa ilkkumiseen tai vähättelyyn. Sana ”toiveajattelu”, saa helposti hölynpölymäisen sävyn. Sanotaan niinkin, että pessimisti ei pety. Itse ajattelen niin, että optimisteilla on mukavampaa.
Uskallatko unelmoida?
Reilu vuosi sitten aloimme suunnitella muuttoa hyvin palvelleesta kodistamme lähemmäs työpaikkojamme. Kirjoitin huvikseni paperille muutamia toiveitani uuden kotimme suhteen, mielestäni hauskalla otsikolla ’ManiFest’. Yhdeksän kuukautta myöhemmin muutimme. Muutama viikko sitten löysin lapun, jonka olin jo kokonaan unohtanut.
Kirjaamistani viidestä kohdasta kolme osui oikeaan, yksi melkein oikeaan ja vaikka asuintalomme ei ole keltainen, se on kahden keltaisen talon välissä.
Kirjallisuudesta ja elämäkerroista löytyy kasapäin upeita tositarinoita ihmisistä, jotka ovat hankalistakin lähtökohdista pystyneet toteuttamaan toiveitaan ja unelmiaan. Itselleni tulee juuri nyt mieleen edellä mainittujen lisäksi mm. Charlie Chaplin, Harpo Marx, Elisabeth Rehn, Susanna Mälkki, Manuela Bosco, Eva Wahlström, Heimo Haitto, Matti Salminen ja Mika Häkkinen. Heidän elämäntarinoihinsa tutustumalla voimme saada voimia ja inspiraatiota myös omien unelmiemme toteuttamiseen.
Jos unelmasi on heti ja helposti toteutettavissa, se ei mielestäni ole unelma, vaan päämäärä.
Jos juuri nyt näkisit tähdenlennon ja voisit toivoa mitä tahansa, mitä se olisi?
Kuva tähdenlennosta: Teemu Heinonen, Vastavalo, 12.8.2016
