Ihmisenä kasvaminen edellyttää suostumista kohtaamiselle. Nähdyksi tulemiselle ja katsomiselle. Ikävä kyllä, kaikki kohtaamiset eivät tunnu hyvältä, mutta kivun keskellä meitä lohduttaa tieto, että kipu on viitta sinne, mikä kaipaa huomiotamme. Kysymys kuuluu: haluatko katsoa sisääsi, oppia reagoinnistasi ja ymmärtää?
Kohtaaminen ei ole vain toisen ihmisen seurassa olemista, vaan syvempää yhteyttä. Filosofi Martin Buber kuvaa kahden ihmisen kohtaamista tapahtumaksi, jossa on kuusi henkilöä läsnä: Millaisena minä kuvittelen sinut, millaisena sinä kuvittelet minun kuvittelevan sinut ja millainen sinä oikeasti olet ja toisinpäin. Tähän voisi tuoda vielä yhden näkökulman: Millaiseksi minä kuvittelen itseni ja kuinka se vaikuttaa tunteisiini ja ajatuksiini itseäni kohtaan?
Emme kykene arjen keskellä olemaan jatkuvassa kohtaamisen vavahduttavassa tilassa. Kiire, oman pään sisällä pyöriminen ja stressi vievät huomiomme pois nykyhetkestä ja sen mahdollisuuksista. Tämänkin tähden olisi tärkeää harjoittaa tietoisen läsnäolon taitoja. Niiden avulla saat tunteen ja kokemuksen siitä, että päivässäsi on enemmän merkityksyyttä, jopa rakkaudellisuutta.
Välttelemme muiden kohtaamista helposti silloin, kun välttelemme myös itseämme. Se, kuinka otan toisen ihmisen vastaan ja millaista palautetta annan, kertoo aina enemmän minusta kuin hänestä. Mitä vahvempia tunteita toinen minussa herättää, sitä suurempi opettaja hän voi minulle voi olla.
Kriisitilanteissa, kuten eron keskellä, ihminen on usein enemmän alttiimpi kohtaamiselle. Näen sen johtuvan siitä, että kriisi ravistelee ihmisen nykyhetkeen ja ihminen on eri lailla auki kuin perusarjen keskellä tai ollessaan piilossa naamioiden takana, usein jopa omalta itseltään.
Kriisiä läpikäyvä ei tarvitse enää kulisseja, koska enää ei ole mitään katseilta piilossa pidettävää. Suojaa ja lohtua hän kuitenkin tarvitsee, ja sitä löytyy toisen ihmisen läsnäolosta.
Ajattelen, että myös yksin voi olla yhdessä, sinulla on mahdollisuus silloin olla yhteydessä itseesi. Meillä on erilaisia puolia itsessämme, joiden turvin voimme päästä eteenpäin vaikeissakin elämäntilanteissa ilman muiden apua. Tämä on hieno asia, koska aina meillä ei ole mahdollisuutta saada apua toiselta ihmiseltä.Voit pyytää turvaa vahvemmalta itseltäsi tai pohtia mitä viisain versio sinusta haluaisi sinun tietävän, jotta pystyisit voimaan paremmin. Myös eläimet, luonto ja taiteet auttavat meitä vahvempaan yhteyteen itsemme kanssa. Jättäytyminen vuorovaikutuksen ulkopuolelle eksyttää meidät ei vain muiden ihmisten, vaan myös oman itsemmekin ääreltä.
