3 tärkeää syytä katsoa oman naamionsa taakse

Jokainen ihminen kuljettaa mukanaan lukemattoman määrän naamioita. Erilaisia rooleja, tapoja vuorovaikuttaa ja olla suhteessa toisiin sekä itseen. Ne ovat meille todella tärkeitä.

Naamiot eivät ole itsessään huono asia, mutta tässä kirjoituksessa sivuan sitä, miksi on tärkeää tutkia niitä ja niiden taustalla olevia asioita.

Jaan kanssasi koulutuksistani tutun harjoitukseni, jossa jokainen saa kirjoittaa hänelle annettuun naamariin kolme sellaista asiaa, joita pelkää toisten näkevän itsessään.

Vastauksia on monenlaisia. Omanikin muuttuvat ajan kuluessa. Yleisiä ovat; heikkous, pelokas, himokkuus, vihainen, epäaito, ylimielinen, surullinen, tyhmä, epävarma, tarvitseva & rakkautta kaipaava.

Jaan sinulle esimerkkinä kolme sellaista asiaa, joita tunnistan pelkääväni muiden (siis lopulta itseni) näkevän minussa.

1. Nautiskelija. Pelkään sitä, että muut näkevät, kuinka paljon nautin minusta. Kuinka antoisaa minusta on kommunikoida toisten kanssa. Jakaa itsestäni. Liikuttua elämästä. Antautua leikkiin toisen ihmisen, tai elämän kanssa. Pelkään reaktioita, joita se aiheuttaa, että nautin olemisesta. Kohta 1 liittyy kohtaan 3.
2. Itsekäs. Pelkään, että ihmiset näkevät kuinka itsekäs olen. Kuinka kiinnostunut olen itsestäni ja omasta matkastani. Kuinka teen asioita itseni vuoksi ja laitan itseni etusijalle valinnoissani. Pelkään, että minua pidetään välinpitämättömänä. Jota minä myös olen, ottaessani oman tilani ja antaessani toisille omansa.
3. Vaikutushaluinen. Pelkään (myöntää itselleni), että muut näkevät, että haluan vaikuttaa asioihin ja ennenkaikkea ihmisiin. Että sitä ja minua pidetään pahana. Ennenkaikkea sitä, että nautin siitä.
4. (ihan vaan bonuksena) Tarvitseva. Osa minussa pelkää minussa olevia tarpeita ja koska tarpeeni ja toiveeni ovat osalle minussa vaikea asia, pelkään, että myös muut pitäisivät niitä huonoina.

Ehkä sinäkin haluat ottaa hetken sille, että kirjoitat tunnustellen kolme sellaista asiaa, joita sinä piiloitat naamiosi alle.

Kun olemme kirjoittaneet nämä kolme asiaa, laitamme naamiot päähämme. Kukin vuorollamme, saamme tilaa kertoa näistä kolmesta asiasta, sekä siitä, mitä naamiomme käytännössä on näiden asioiden kohdalla. Millä peittelemme näitä asioita? Mitä me teemme, pitääksemme piilossa surullisuutemme, vihaisuutemme, epävarmuutemme ja niin edelleen.

Mitä minä sitten teen?

1. Pysyttelen toisinaan etäällä ihmisistä. En anna itseni nauttia ihmiskohtaamisissa niin paljon, kuin voisin. Pidättäydyn, koska tunnistan, että minussa liikkuu paljon, jos annan itseni olla aidosti läsnä tässä vuorovaikutuksessa. En anna kokonaisuudessaan tilaa hymylle, naurulle, myötätunnolle, ärsyyntymiselle, halulle, tai selkeydelle, joka minussa herää.
2. Huomaan edelleen sopivani tapaamisia ihmisten kanssa, joiden seura ei kiinnosta minua. Toisinaan huomaan edelleen näytteleväni kiinnostunutta silloinkin, kun en ole sitä. En ole täysin suorasanainen. Tunnistan edelleen taipumuksen aloittaa/suostua velvollisuudentunteesta mukaan työprojekteihin, jotka eivät oikeasti kiinnosta.
3. En ole juurikaan viimeisiin vuosiin ottanut kantaa asioihin. Olen myös ollut passiivinen tavoitteiden suhteen. Annan intohimolle tilaa, mutta sen sijaan, että toisin sitä käytäntöön, jättäydyn tutkimaan sitä ja antamaan sille aikaa. En juurikaan kirjoita blogitekstejä. En aja aktiivisesti niitä asioita, jotka koen tärkeäksi, vaan sen sijaan “touhuilen” omassa rauhassani. Kun minulta kysytään mielipidettä, esitän helposti neutraalin ja kaiken hyväksyvän näkemyksen, sen sijaan, että ottaisin aidosti kantaa.
4. Olen itseriittoinen. Ihan huomaamattani unohdan, että minullakin on tarpeita, enkä olekaan olemassa vain muita varten.

Mitä sinä teet pitääksesi nuo naamion takana olevat asiat piilossa? Millaista ihmistä näyttelet? Mitä kenties teet muuttaaksesi olotilaasi?

Puhumme kursseilla usein myös siitä, miten nuo naamion takana olevat asiat etsivät aina toteutumistapaa, siitä huolimatta, että yritämme pitää ne piilossa. Ne ovat osa meitä.

Mikäli emme anna niille tilaa ja tutustu niihin, ne toimivat elämämme varjoissa. Pelko ohjaa valintojamme, vaikka emme tiedostaisi sitä. Viha ilmenee tavalla tai toisella. Itsekkyys on joka tapauksessa taustalla. Tarpeemme pyrkivät täyttymään, mutta nyt salakavalla tavalla, joka useinkaan ei ole meille rakentavaa. Tämä on otsikossa mainittu tärkeä syy nro 1.

Ehkä haluat kysyä itseltäsi myös sitä, miten nuo pelkäämäsi asiat toteutuvat elämässäsi, piiloittamisesta huolimatta?

Asia, josta pyrin jatkuvasti muistuttamaan itseäni, on se, että minusta ei tule ketään muuta, kuin se joka olen. Kaikki se, mikä on sisälläni, on siellä niin kauan (ja senkin jälkeen), kun omistan sen osaksi itseäni. Se kaikki on minua ja jos käännän selkäni sille, käännän selkäni minulle. Ja sitä minulle, kuten jokaiselle meistä, on tehty aivan tarpeeksi. Otsikossa mainittu tärkeä asia nro 2 on se, että sinä tarvitset vihdoin ihmisen, joka ei käännä sinulle selkää.

Koska olen joutunut myöntämään, että haluan jollain tapaa kantaa korteni kekoon, haluan myös muistaa, että juuri tuolla naamion takana ovat kaikki todelliset lahjani. Ne eivät ole ehkä niitä, joita olen yrittänyt kehittää, tai jotain, joka tuntuisi hienolta. Mutta niissä ja niiden ytimessä asustaa valtava syvyys, orgaaninen voima ja viisaus. Siellä asuu luojani lahja minulle. Tämä on kolmas tärkeä asia, lahjani ovat naamion takana.

Lisään mukaan vielä yhden tärkeän seikan. Sisäisessä työssä nämä naamion takana olevat asiat näyttelevät keskeistä roolia. Juuri ne ovat tiemme lähemmäs itseämme, ei jokin, joksi yritämme tulla. Ne ovat myös tie täyttymykseen, sillä vain elämällä sen ihmisen elämää, joka on piilossa maskin takana, voimme aidosti olla avoimia ja vastaanottavaisia elämälle ja niille lahjoille, joita sillä on annettavana. Esimerkiksi sen myöntäminen, että kaipaa rakkautta, on monella tavalla tiemme kaipaamamme luokse. Ehkä kirjoitan siitä myöhemmin lisää. Välittäen, aaro.