Välillä elämä yllättää totaalisesti. Juuri kun luulet, että asiat ovat jollakin tietyllä tavalla, voivat ne muuttua silmänräpäyksessä. Kertaheitolla. Näin kävi minulle ja miehelleni joitakin kuukausia sitten.
Olin raskaana 12. viikolla, ja menimme innostuneen jännittyneinä ultraäänitutkimukseen näkemään, kenet ihanan pienen ihmeen saisimme syliimme kevään koittaessa.
Alkuraskaus oli mennyt kaikkien oppikirjojen mukaisesti. Erona aiempaan raskauteeni olivat vain voimakkaammat oireet. Ultraäänitutkimus kuitenkin paljasti meille täyden yllätyksen.
Kätilö ei löytänyt sikiön sydänääniä tai muitakaan elonmerkkejä. Enkelilapsemme ei ollut selvinnyt mukana matkassa, vaikka raskaus oli muutoin jatkunut hormonaalisesti. Kätilö kertoi tämän olevan yllättävän yleistä. Joka päivä heillä tulee ainakin yksi samanlainen tilanne vastaan.
Tämä keskenmeno pysäytti minut taas voimakkaasti itseni äärelle. Suru ja kiukku nousivat pintaan. ”Kaikkihan näytti menevän niin hyvin. Eihän näin pitänyt käydä”, huomasin itseni ajattelevan.
Siinä hetkessä kun annoin periksi ja hyväksyin sen mitä oli tapahtunut, huomasin jonkin muuttuvan. Surun alta paljastui rauha. Jokin syvempi tietous siitä, että se mitä tapahtui, sen kuului tapahtua. Miksi? Sitä en ehkä koskaan saisi tietää.
Tuosta rauhan paikasta käsin pystyin näkemään myös tämän surullisen kokemuksen kauneuden. Haluaisinkin nyt jakaa kanssasi, mitä tämä kokemus minulle opetti.
1. Voit huomata vaikeuden hetkellä, että elämässäsi on paljon hyvää, jota olet aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä
Tämän kokemuksen kautta näin sen, miten suuri määrä rakkautta ja tukea minulla onkaan elämässäni. Valtava kiitollisuuden tunne tästä sai minut myös näkemään, miten ankara olin ollut itseäni kohtaan viime aikoina. Muilta saamani rakkaus toi näkyväksi tavat, joilla en ollut rakastanut itseäni ja pystyin toisten rakkauden energiassa alkaa taas tehdä tietoisesti asioita itseni rakastamisen eteen. Ihan jokapäiväisessä arjessani.
2. Vaikeuksien kautta voit nähdä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää
Huomasin, että vaikka elin unelmieni elämää, olin täyttänyt sen niin täyteen erilaisia kiinnostavia asioita ja projekteja, että tilaa vauvalle ei itseasiassa elämässäni olisi edes kunnolla ollut. Tuli aika kohdata itseni rehellisesti sen suhteen mihin aikani käytin. Kysyin itseltäni ”Mitkä ovat ne kaikkein tärkeimmät asiat, jotka haluan pitää ja mistä voin karsia? Mihin suuntaan haluan elämääni kuljettaa?”
3. Ikävät tapahtumat, voivat olla juuri se, mitä tarvitset kasvaaksesi suuntaan, jonka sielusi tunnistaa oikeaksi
Jälleen kerran sain nähdä, miten paljon sisäistä rikkautta ja selkeyttä voi haasteellinen elämäntilanne antaa, kun uskaltaa pudottautua rauhan paikkaan, joka surun ja kiukun alla asustaa. Haastepaikka voi tarjota todella arvokkaita vastauksia omasta itsestä ja elämästä, jotka auttavat sinua kulkemaan oikeaan suuntaan.
4. Vaikeuksien hyväksyminen vahvistaa yhteyttä intuitioosi
Olen huomannut, että jokainen kerta kun lakkaan vastustelemasta elämää ja sen ikäviäkin käänteitä, löydän vahvemman yhteyden intuitiooni. Hyväksynnän kautta olen aina päässyt käsiksi rauhan paikkaan, jossa näen asiat selkeämmin ja sisäisen viisauteni ääni on päässyt voimakkaammin esiin.
Vaikka sinä et olisi koskaan kokenut keskenmenoa, niin melko varmasti jokainen meistä kokee joskus elämämme aikana asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa. Asioita, jotka voivat tuntua kipeiltä ja mahdollisesti laittaa koko elämän uuteen uskoon. Emme ehkä pysty estämään näitä tapahtumia tapahtumasta, mutta voimme hyväksyä ne ja muistaa, että juuri nuo asiat saattavat olla avautuneita ovia uusiin mahdollisuuksiin ja syvempään itsesi ymmärtämiseen.
Elämän todellinen kauneus paljastuu usein vasta vaikeiden tilanteiden kautta. Jos olet valmis näkemään mitä opetettavaa ja annettavaa elämän karikoilla on, voivat ne muuttua hetkessä timanteiksi, joista voit olla syvästi kiitollinen.
Rakkaudella
Laura
