Tämä kevät on erilainen. Olen tehnyt ison, jo vuosia mielessä kaihertaneen päätöksen hypätä oravanpyörästä pois tekemään sitä mitä rakastan. Olo on yhtä aikaa ihana ja kamala. Rintaa jo vuosia puristanut vanne on hellittänyt, maailma näyttää värikkäämmältä ja ilmassa leijuu keveys ja kiitollisuus. Minä uskalsin.
Samanaikaisesti kehoni prakailee enemmän kuin ennen. Flunssa ei ota talttuakseen, keuhkot pinnistelevät limaa ulos ja poskionteloissa pullottaa ja turvottaa. Raivostuttaa!
Olen myös herkillä. Pimahtelen, liikutun ja kuljen välillä kuin sumussa. Näen koko ajan majakan ja tulevan elämäni, mutta silti tarvon suossa – ikään kuin jokin voima pitäisi minua aloillaan ja paikoillaan. Hold your horses ja hengitä! Ota tilaa, ota aikaa, lepää 12 vuoden stressiä ja paineita pois. Elän todella isoa kärsivällisyysharjoitusta.
Olen herkkä innostumaan ja ideoimaan. Olen myös nopea liikkeissäni. En jaksa jahkailua ja jossittelua. Tuskastun palavereissa, joissa asioita pallotellaan eikä päätöksiä saada aikaan. Olen kärsimätön, siksi kai minulle opetetaan kärsivällisyyttä nyt isolla kauhalla.
Vaikka oloni on toisaalta samanlainen kuin parikymppisenä reppureissaajana, antennit pystyssä ja iloinen mieli, jossakin munuaisten perukoilla lymyilee pelko. Hyppääminen oli pakko oman itseni tähden, mutta teinkö muille oikein? Minä pärjään, mutta pärjäävätkö läheiseni? Työkaverini?
Pysähdys aarrekartan äärelle
Omalla kohdalla olen huomannut, että elämän käännekohdissa on tärkeää pysähtyä aarrekartan tai unelmakartan äärelle. 1990-luvun lopussa kävin ensimmäisen aarrekarttakurssin Kristiina Harjun ohjastamana. Sen jälkeen tuo mahtava työväline on kulkenut mukana elämän eri vaiheissa. Joitakin viikkoja sitten tuntui siltä, että nyt on taas aika ryhtyä hommiin.
Kaivoin esiin huusholliin tulleet ja sinne ostetut aikakaus- ja erikoislehdet, levitin ne olohuoneen lattialle ja aloin selailla lehtiä ja etsiä intuitiivisesti tärkeitä sanoja ja kuvia, jotka koskettivat minua.
Karttaan alkoi muodostua viestejä villivihanneksista ja –yrteistä, luonnosta, hiljaisuudesta, onnesta ja yhteisöllisyydestä. Yhtä lailla karttaan tuli paljon aivoja, patikointia ja Lontoota. Minulle rakasta paikkaa, jossa asuin aikoinaan viisi vuotta. Olo siellä jäi kesken ja nyt uuden elämänvaiheen alkaessa Lontoota saa tulla elämään entistä enemmän.
Kun aarrekartta oli valmis, tunsin oloni todella väsyneeksi. Sain puserrettua karttaan toiveitani, haaveitani ja tarpeitani. Samalla prosessoin tulevaa elämääni. Liimasin aarrekartan vierashuoneen oveen ja katselen sitä intensiivisesti monta kertaa päivässä. Työkaluni alkaa jo toimia. Aivoja ja villivihanneksia tulee koko ajan lisää elämääni.
Voimallinen työkalu
Aarrekartta on valtavan voimallinen työkalu. Sen olen monta kertaa elämässäni huomannut. Kun karttaan liimaa intuitiivisesti kuvia ja viestejä, ne toteutuvat mystisesti. Tästä minulla on todella monta konkreettista näyttöä.
Aarre- tai unelmakartta toimii myös muilla kuin minulla. Skeptikkoystäväni eli vajaa kymmenen vuotta sitten raskasta elämänvaihetta, jossa elämän palapelin palaset olivat perusteellisesti hajallaan. Kannustin häntä monta kertaa tekemään aarrekarttaa, ja lopulta hän suostui tekemään kartan ”vaikka ei siihen uskonutkaan”. Nyt hän elää talossa, joka on täsmälleen sellainen kuin hän liimasi aarrekarttaansa eikä tuo suinkaan ole ainoa asia mikä kartasta toteutui.
Mielen voima on mahtava. Kun ajatuksia keskittää ja intuitiota kuuntelee ja siirtää viestejä vielä konkreettisesti paperille joko kuvin tai tekstein, vaikutus on todella tehokas. Suosittelen muillekin aarrekartan tekemistä.
Kiitos kyllä villivihanneksille ja aivoille
Tähän asti jo monen vuoden ajan olen ottanut keväisin vapaata, jotta voisin vetää villivihanneskursseja ja -matkoja ja luennoida minulle rakkaasta ja läheisestä aiheesta. Nyt uuden villiyrttisesongin kynnyksellä tuntuu uskomattoman vapauttavalta. Saan antautua aivan kokonaan luonnon lähettilääksi ja kurssittaa, luennoida ja kehittää villivihannes- ja villiyrttireseptejä niin paljon kuin tahdon. Yhtä lailla saan satsata entistä paremmin ihmisten auttamiseen aivojen hyvinvoinnin saralla.
Enää muutama päivä ja uusi elämäni alkaa. Kuljen kantavalla hangella auringossa vapaa-ajan talomme pihapiirissä Pohjois-Karjalassa. Olen luonnon sylissä hiljaisuuden keskellä. Pihasauna lämpiää ja pönttöuuneissa palaa tuli. Koira kiehnää jaloissa ja puoliso kokkailee tuvassa. Lataan akkuja ja olen kiitollinen, että tein ison ratkaisun. Ei enää sitkuelämää, vaan vapauttava hyppäys uuteen elämään – itseni tähden.
