Kirjoittaja Tuula Ahde on erityisherkkyyden kokemusasiantuntija ja Erityisherkän elämää -sivuston synnyttäjä ja ylläpitäjä. Tuula on ollut mukana taustajoukoissa Suomen erityisherkät ry:ssä sen perustamisen valmisteluista asti. Hän toimii myös aktiivisena jäsenenä useissa kansainvälisissä HSP-ryhmissä sekä -yhteisöissä.
”Erityisherkkyys. Voit naurahtaa termille ja sen sisällölle, mutta silloin ajattelen, ettet tiedä asiasta tarpeeksi. Puolalainen kirjailija Stanislaw Jerzy Lec on sanonut tai kirjoittanut: – Aina on eskimoita, jotka ovat valmiita neuvomaan kongolaisille, miten parhaiten selviää helteellä.”
Lainaus on Johanna Pyrrön blogikirjoituksesta Kinttuaville sukkahousuille, sateenkaarenvärisille vesipisaroille. Tuo sanonta eskimoista ja kongolaisista jäi mieleeni, koska se kuvaa myös omia kokemuksiani herkkyyskeskustelusta ja lopulta kirvoitti kokoamaan tämän tietoiskun.
Mitä tarkoittaa erityisherkkyys?
Erityisherkillä ihmisillä (Highly Sensitive Person, HSP) on tavallista herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä tarkasti ja syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Kyseessä on synnynnäinen, normaali psykofyysinen ominaisuus, jota esiintyy eriasteisena noin 20 prosentilla ihmisistä.
Tieteellisissä yhteyksissä käytetään termiä ”sensory processing sensitivity”, suomennettuna ”aistitiedon käsittelyn herkkyys”. Yksinkertaistettuna esimerkkinä tämä tarkoittaa, että erityisherkän ihmisen näkökyky ei ole sen parempi kuin muilla, mutta hän huomaa enemmän ja analysoi huomioitaan tarkasti – sekä tietoisesti että tiedostamattaan.
Erityisherkkyys ei tarkoita herkkähipiäisyyttä, allergiaa tai yliherkkyyttä, eikä erityisherkkyys myöskään ole sairaus tai oireyhtymä. Synnynnäisenä, biologisena ominaisuutena erityisherkkyydestä ei voi oppia pois, eikä sitä voi halutessaan sytyttää tai sammuttaa.
Tiede ja tutkimus herkkyyden taustalla
Aivokuvantamistutkimuksissa erityisherkillä ihmisillä on havaittu voimakkaampaa aktiivisuuden lisääntymistä aivosaarekkeessa (tietoisuuden keskus, jossa yhdistyvät tieto ihmisen sisäisestä tilasta, tunteista, kehon tuntemuksista sekä ulkoisista tapahtumista) sekä peilisolujärjestelmässä.
Tutkimuksissa on myös selvinnyt, että normiherkkiin verrattuna erityisherkkien aivoissa havaintoja yksityiskohtaisesti käsittelevät alueet aktivoituivat voimakkaammin. Lisäksi tutkimuksissa erityisherkiltä on löydetty geenimuunnoksia, jotka vaikuttavat onnellisuushormoneiksikin nimitettyjen serotoniinin ja dopamiinin erittymiseen (lähde: Elaine Aron: Erityisherkkä ihminen).
Yhteistä kaikille erityisherkille on vain
- aistiärsykkeiden ja -tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton)
- kuormittumisalttius (ylivireys, ylikuormitus)
- tunne-elämän voimakkuus, emotionaalinen reaktiivisuus ja empatia (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen)
- tarkka havainnointikyky (vivahteet, yksityiskohdat, kokonaisuus).
(lähde: Elaine Aron)
Erityisherkkyys voi ilmetä:
- fyysisenä: aistiherkkyys (näkö, kuulo, haju, tunto, maku) sekä muu kehollinen herkkyys (esim. tuntemukset verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista tai säätilan muutoksista, herkkyys lisäaineille, lääkeaineille tai stimulanteille)
- sosiaalisena: vuorovaikutustilanteet, ilmapiiri, empatia, intuitio, tunneäly
- psyykkisenä: tunneherkkyys, luovuus
- henkisenä: arvot, merkityksellisyys, intuitio.
Kahta täysin samanlaista erityisherkkää ei ole olemassa, sillä herkkyyksien painottuminen, voimakkuus ja kokemukset ovat yksilöllisiä, riippuen mm. muista temperamentti- ja persoonallisuuspiirteistä, elämänkokemuksista, ympäristön ja elämäntilanteen kuormittavuudesta sekä kyvystä ja mahdollisuudesta huomioida omat tarpeensa.
Kasvu- ja toimintaympäristössään kohtaamastaan tuesta tai haasteista juontavat suuretkin erot siinä, miten eri henkilöt erityisherkkyyspiirteensä kokevat: lahjana ja ilona vai ennemminkin taakkana.
Erityisherkkyys ei näy päällepäin
Erityisherkkää ihmistä ei käytöksen tai ulkoisen olemuksensa perusteella pysty erottamaan muiden joukosta: erityisherkkä voi olla hyvin reipas, ulospäinsuuntautunut, aktiivinen, äijämäinen, tunnollinen tai vahva suorittaja – hauras, itkuinen, ylidramaattinen tai arka alisuoriutuja on termin luoma kapea ja harhaanjohtava mielikuva erityisherkästä ihmisestä.
Erityisherkkyys on monella tavalla elämää rikastuttava ja vahvuuksia tuova ominaisuus, mutta kääntöpuolena on jatkuvasta aistitulvasta johtuva hermoston ylivire ja ylikuormittuminen. Erityisherkän reagointi ärsykkeisiin voi olla ulospäin hyvin huomaamatonta, vaikka hän kokee kehossaan hyvinkin voimakkaita tuntemuksia (esim. huimausta, sisäistä tärinää, pahoinvointia).
Olennaista ärsykekuorman säätelyssä ja sopivan vireystason ylläpitämisessä on tutustuminen itseensä ja omaan yksilölliseen herkkyyteensä. Keho-mieli-yhteys korostuu erityisherkällä, ja kokonaisvaltainen itsestään huolehtiminen onkin ensiarvoisen tärkeää. Teoria sekä eskimoiden neuvot ovat toisarvoisia.
PS. Torstaina 21.11.2019 käynnistyi kaksi verkkokurssia, joilla käsitellään innostavasti ja syvällisesti teemoja, joita herkät kohtaavat itsessään ja ihmissuhteissaan. Voit jälki-ilmoittautua 28.11. saakka. Lähde nyt mukaan oppimaan lisää itsestäsi Erityisherkän elämää tai Erityisherkän itsetuntemus & ihmissuhteet -verkkokurssille.
Voit myös ostaa molemmat kurssit edullisesti pakettina! Hyödynnä pakettitarjous TÄÄLTÄ.
