Joulu on monille vuoden kohokohta: keskitalven juhla tuo hengähdystauon pimeän vuodenajan keskelle ja valoa ihmisten sydämiin. Kuitenkin se, mikä kullekin meistä joulussa on merkityksellisintä, on yksilöllistä: joku rakastaa joulupöydän herkkuja, toiselle tärkeintä on kuulla jouluaattona Oi jouluyö lempiartistinsa laulamana, kolmannen kohokohta on pääsy joulusaunan lämpimään syleilyyn – ja joku on yksinkertaisesti onnellinen vapaapäivistä, jolloin voi viis veisata velvollisuuksista.
Seuraavassa Hidasta elämää -sivustolla keskiviikkokolumneja kirjoittaneet bloggarit Anna Taipale, Jukka Suuniitty, Miia Moisio ja Teppo Ali-Mattila kertovat kukin kolme asiaa, jotka ovat heille joulussa ne kaikkein tärkeimmät.
Anna Taipale
Pimeys ja valo
Tarkkailen paljon valoa: hämärässä veden pinnasta heijastuva päivän kajo ja taivaan sävyt lyhyinä päivinä, tai ennen sinistä hetkeä ovat uskomattoman kauniita. Valon ja pimeyden vaihtelu ja suhde toisiinsa muistuttaa niistä omassa itsessäni: ne kuuluvat yhteen, ja haluan sisäisyydessäni kunnioittaa kumpaakin.
Tunnelmointi
Joulu- ja kesäkuu ovat minusta maagisimmat kuukaudet. Joulussa on taianomaisuutta, pimeyden ja valon leikkiä, joka houkuttelee tunnelmoimaan. Rakastan joulun aistinautintoja ja rauhaa, jonka sylissä on ihana levätä.
Itsensä äärelle pysähtyminen
Joulusta sanotaan, että se on rakkauden ja valon juhla. Yeshuan ja Maria Magdalenan elämistä kertoviin, vaihtoehtoisiin tulkintoihin perehtyneenä koen, että heidän opetuksensa ydin on itsensä rakastaminen. Minulle joulu on nimen omaan itsensä rakastamisen juhla (joka kestää useamman viikon – tai koko elämän). Hiljaisina hetkinä pysähdyn kiittämään itseäni olemassaolosta ja siitä, että saan jakaa sitä rakkaiden kanssa.
Jukka Suuniitty
Millaisen joulun rakentaisin, jos muistini ja muistoni nollattaisiin, enkä tietäisi mitään perinteistä, vain joulun idean? Valon tuojan syntymäjuhla keskellä vuoden pimeintä aikaa. Miten sitä tulisi juhlia?
Ruokaa, tuoksuja ja tunnelmaa? Valon sanomaa ja läheisten muistamista. Googlaamalla löytäisi helposti koko kirjon perinteitä sukupolvien takaa. Hyvin erilaisen menneen maailman tapoja tähän päivään tuotuna.
Mitkä niistä ottaisin itselleni? Joulun johtotähdeksi?
Tiedän, että valitsen rauhan ja hiljentymisen. Rakkaita ihmisiä viereen ja mieleen. Miettisin, mikä tekee heidät iloiseksi ja mikä loisi oikeaa tunnelmaa?
Joulupuuro ja kävely kirkolle, rauhaisaan paikkaan. Hyvän olon joulupöytä. Lauluja, joista silmiin syttyy valo.
Ei siis tarvetta muutokseen nyt, mutta tietoinen valinta tuntuu tärkeältä. Ownshifting. Yhdessä ja itselleen.
Miia Moisio
Lapset
Minulle joulussa tärkein ovat kaksi poikaani. Tuntuu aina yhtä tärkeältä yhdessä lasten kanssa laittaa kotia ja valmistautua jouluun. Lasten ilo on joulussa parasta ja vaalittava asia.
Perheyhteys
Toisena asiana joulussani on merkittävää perheyhteys omaan lapsuudenperheeseen ja sukulaisiin. Tänä jouluna perheyhteyteen liittyy myös surua ja kaipausta.
Kristuksen syntymäjuhla
Minulle joulussa tärkeää on se, miksi joulua juhlitaan. Joulu on Kristuksen syntymäjuhla. Kristus on valon ja rakkauden lähettiläs, mikä voisi olla rakkautta tärkeämpää? Joulun aikaan veri vetää entistäkin enemmän kirkkoon etsimään rauhaa, hiljaisuutta ja yhteyttä Jumalaan.
Teppo Ali-Mattila
Hiljentyminen ja rauha
Joulun odotukseen liittyy yleensä kiirettä, stressiä, valmisteluja ja paljon muistamista. Kun samalla päivät lyhenevät ja pimeyttä riittää, tuntuu tarve hiljentymiseen sitäkin suuremmalta. Kun kaikki on valmista, on hienoa hengähtää. Useimmiten meidän perheessä tilanne on käytännön sanelemana ollut niin, että toteamme: “Nyt on riittävän valmista”. Julistamme joulurauhan ja siirrymme suorittamisesta nauttimiseen. Kaiken touhuamisen jälkeen on upeaa pysähtyä, sytyttää kynttilöitä ja kuunnella: itseä, toisia, musiikkia, hiljaisuutta. Vain hiljaisuudessa voi kuulla todella tarkasti. Monille on tuttu ajatelma: “Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä, muistaen mikä rauha onkaan hiljaisuudessa…”
Kohtaaminen
Arjen pysähdyttyä on enemmän aikaa valita, pysähtyä ja avautua. Nähdä ja tulla nähdyksi. Läheisten kanssa jakaa tuntemuksia, satunnaisten vastaantulijoiden kanssa muutama lämmin tai keventävä sana. Kohdata myös itsensä: missä kohtaa olen elämässäni nyt ja mihin haluan seuraavaksi olla menossa.
Toivo ja luottamus
Talvipäivän seisaus on ohi. Päivät alkavat pidetä hitaasti, mutta varmasti. Jossain syvällä tiedämme kulkevalle kohti uutta kevättä. Kristillinen traditio tuo meidät syntymän ihmeen äärelle ja valaa uskoa paremmasta tulevaisuudesta, oikeudenmukaisesta hallitsijasta ja armosta. Näkymättömän todellisuuden läsnäolo voi koskettaa, kutsumme sitä sitten millä nimillä tahansa. Hiljentymisen ja kohtaamisen jälkeen on mahdollista saavuttaa luottamus ihmiseen ja inhimillisyyteen.
Loppuun vielä joulutunnelmaa luomaan pieni musiikkitervehdys: monien rakastama Lumiukko-piirretyn tunnuslaulu Walking in the Air, esittäjänä sopraano Mia Huhta, mieskuoron ja urkujen säestämänä.
Mikä on sinulle tärkeintä joulussa? Jaa omat ajatuksesi HIDASTA ELÄMÄÄ -KESKUSTELUALUEELLA.
