Voisiko kärsimys auttaa tarkoituksen löytämisessä? Ajatus kärsimyksestä tarkoituksen löytymisen lähettinä voi äkkinäisesti tuntua oudolta. Mitä tarkoitusta kärsimyksessä voisi olla? Kysymys on Logoterapiassa yksi keskeisempiä. Logoterapian isä, kolmella keskitysleirillä vankina ollut Viktor Frankl kirjoitti, että kärsimys ei sinänsä jalosta, mutta se voi tarjota mahdollisuuden uuden löytämiseen ja oman elämän arvojen kirkastumiseen.
Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksestäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta jopa kärsimyksen yläpuolelle tilanteissa, joissa ei ole muuta ulospääsyä.
Logoterapian mukaan ihminen on kolmijakoinen kokonaisuus. Meissä on fyysinen, psyykkis-sosiaalinen ja henkinen puoli, kärsimykseltä on suojassa vain henkinen, joka ei koskaan sairastu tai vahingoitu, vaaan on turvassa sisällämme. Logoterapia ei ota kantaa uskontoihin, joten henkinen ei ole tässä yhteydessä hengellistä.
Henkisyyteen liittyy kyky ajatella, käyttää huumoria, rakastaa, ylläpitää ihanteita ja käyttää luovuutta. Nämä säilyvät ihmisessä turvassa, vaikka ihminen sairastuisi fyysisesti tai psyykkisesti. Henkinen ei ole käytössämme myöskään huumausaineiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Franklin tärkein oppilas Elisabet Lukas on sanonut: ”Mitä pienemmäksi fyysinen ja psyykkinen kutistuvat, sitä laajemmaksi henkinen tulee”. Ei ihme että logoterapeuttinen viitekehys on Suomessa nousussa vanhustenhoidon puolella.
Tarkoituksen kautta ihmisellä on mahdollisuus kestää suurta kärsimystä. Franklin suhteellisuusteoria kuuluu E = K – T, Epätoivo on Kärsimys miinus Tarkoitus. Ihminen kestää suuriakin menetyksiä ja kärsimyksiä, kun hän näkee niissä mielen. Jos mielekkyys puuttuu, pienikin vastoinkäyminen ajaa epätoivoon. Logoterapiassa on puhuttu tarkoituksesta pian sadan vuoden ajan, yhtä pitkään logoterapeutit ovat nähneet tarkoituksen puutteen yhtenä tärkeimmistä syistä masennukselle ja tyhjyyden kokemuksille, jotka johtavat helposti itsetuhoisuuteen ja passiivisuuteen.
Turhautuminen ja tarkoituksettomuus ei ole aikamme sairaus, se on yksi ihmisen osista, jos emme ota vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista. Se vaatii että haluamme tutustua itseemme ja muihin paremmin. Aaro Hellaakoski on kirjoittanut: “Tutki muita, löydät itsesi. Tutki itseäsi, löydät muut.”
Logoterapiassa kehotetaan antamaan maailmalla parhaintaan, suuntautumaan ulospäin. Antamaan anteeksi, olemaan kiitollinen. Kohtaamaan muut ja saamaan näin myös merkitystä omaan elämään. Logoterapian mukaan onni ei ole milloinkaan noukittavissa mukaan, vaan se on aina sivutuote joka tulee luoksemme, kun toimimme arvojemme mukaisesti omaan tarkoitustamme toteuttaen.
Joillekin herkille ihmisille myös muiden ihmisten ja olentojen kärsimys on miltei mahdotonta kestää. Kipuja ja vastoinkäymisiä vastaan voi toimia ottamalla aktiivisen roolin, ns. hengen uhmavoimat käyttöön ja joskus, mahdottoman edessä, ihan vain suostuminen ja antautuminen elämän koville kysymyksille voi kantaa vaikean paikan yli.Myös kivuntutkimuksissa on havaittu sama, läsnäolotaidot ja hetkessä eläminen auttavat kipupotilasta arjen ja kipujen keskellä. Kärsimyksen merkitystä on vaikeaa ymmärtää, mutta se voi kuitenkin johdattaa meitä lähemmäs tarkoitustamme sekä toimimaan oikein.
(Kuva: Katri Somerjoki)
