Kirje lukijalta:
Mietin monesti ihmisiä, ketkä vain elävät elämäänsä tietämättä paremmasta.
Olen todella kiitollinen, että elän aikakautta ja maailmaa, jossa tieto leviää uskomatonta vauhtia.
Internetistä voi etsiä itseään, ei tarvitse välttämättä lähteä Intiaan. Kaikki eivät sieltäkään löydä sitä ’itseään’. Mutta olen todella onnekas ja kiitollinen, että itse olen vihdoin oppinut tuntemaan itseni ja elämän tarkoituksen.
Kaikki alkoi Hidasta elämää -sivuilta. Jonkun tuttavan jakama linkki Facebookissa innosti klikkaamaan lisää. Jokaisen linkin takaa löytyi seuraava ja sitä seuraava. Kävin läpi myös kirjasuosittelut. Kaikki alkoi hahmottumaan. Aloin ymmärtämään, kuinka minulla on kaikki valta kaikkeen, mitä elämältä haluan.
Minulle on pienestä pitäen sanottu, että jos ei lue historian kirjoja tai jos ei pääse ylioppilaaksi, ei ole mitään. Kuulin sanoja: “rikkaat tekevät sitä ja tätä, ei meillä ole varaa”.
Mikään ei silti ikinä tuntunut omalta. Mutta onneksi jokin ääni sisimmässä on aina sanonut, että usko itseesi. Vuosia meni omalla tavallaan hukkaan, kun elin joidenkin toisten elämää. En oikein tuntenut itseäni. Olin kuunnellut liikaa muita.
Minulla tuli elämässä hetki, jolloin jouduin olemaan aivan yksin, vaikka ympärilläni olikin ihmisiä. Se opetti. Se näytti, että vaikka kuinka itkettää, vaikka kuinka haluaisi jonkun halaavan, niin minä itse olen ainoa, kuka pystyn vaikuttamaan siihen, itkenkö sääliäni vai nostanko itseni ylös ja katseen kohti tähtiä. Silloin ymmärsin kaikkien tekstien avulla, että kukaan ei tule minua hakemaan, minun on itse tehtävä sen eteen töitä.
Toivon, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus tähän Samaan löytöön.
Nyt olen löytänyt rakkauden, olen saanut unelmien työpaikan ja lisää on vain tulossa. Ja kaikki on vain minusta itsestäni kiinni.
– Hidasta elämää -lukija
