Kuulin elämäni vaikuttavimman puheen sukumme isomammalta hänen 100-vuotisjuhlissaan. Syntymäpäiväsankari kohottautui seisomaan, kilisti sampanjalasiaan ja lausui: ”koittakaa pärjätä!” – siemaisi sampanjaa ja nauroi päälle.
Isomamman silmissä oli naurua, myötätuntoa mutta myös ripaus huolta. ”Kyllä me pärjätään”, vastasin miehekkäästi. Isomamma poistui keskuudestamme muutama kuukausi syntymäpäiväjuhlien jälkeen. Myöhemmin olen pohtinut mitä tuli luvattua, ja pystynkö sen pitämään.
Pärjätäksemme meidän on pysähdyttävä pohtimaan ainakin kahta asiaa:
- ”me” – onko se perheeni, kaveripiirini, kollegani, sukuni, maani, maanosani, ihmiskunta, koko planeetta… onko se nyt elävä sukupolvi vai menneet ja tulevat mukaanlukien?
- ”pärjätä” – onko se enemmän meille ja vähemmän muille, vai vähemmän mutta tasaisemmin jaettuna, onko se eloonjäämistaistelua vai yhdessä elämisen riemua?
Terveiset isomammalle. Kyllä me pärjätään, tulet vielä hämmästymään. Havahdumme olennaiseen, löydämme rohkeutemme ja myötätuntomme. Ennen kaikkea, me tulemme löytämään toisemme.
Onnivaattori aloittaa nyt kesäloman. Hyvää kesää kaikille – koittakaa pärjätä!
