Hidasta elämää ja Tampereella järjestettävän Täysii-seminaarin perustaja Andy Hopi innostavat ja kannustavat rohkeaan unelmointiin ja unelmien tavoitteluun. Tästä jutusta löydät omia unelmiaan jo toteuttaneen ja seuraavaa suurta unelmaansa – Täysii-seminaarin järjestämistä Ratinan stadionilla vuonna 2021 – tavoittelevan Andyn ajatuksia unelmoinnista ja vinkkejä unelmointiin sekä siihen, miten unelmia voi löytää ja lähteä toteuttamaan.
Mikä on unelmoinnissa tärkeää? Millainen on hyvä unelma?
Andy: ”Mun mielestä unelmoinnilla on itseisarvo. Unelmointi on tärkeää, koska tavallaan se vie jo puoleenväliin matkalla kohti sitä, mitä ikinä tavoitteletkaan – mutta toisaalta se vie vasta puoleenväliin, koska toteutus on sitten se toinen puoli. Jokainen voi itse määritellä, mikä on hyvä unelma ja mitä unelmat omassa elämässä merkitsevät. Olen itse löytänyt kaksi kriteeriä, millä hyvää unelmaa voi mahdollisesti mitata.
Ensimmäinen on, että unelma antaa energiaa. Jos saat unelman olemassaolosta elämääsi jotain, mitä haluat saada, unelmalla on iso itseisarvo ja periaatteessa sen toteutumisella ei ole merkitystä. Toinen kriteeri on unelman toteutettavuus: jos se tuo elämään konkreettisesti niitä juttuja, joita haluaa, silloin sillä ei tarvitse olla niin paljon itseisarvoa. Toisessa vaakakupissa on se, mitä unelma antaa mielelle, ja toinen vaakakuppi on enemmän tavoitteellisuutta ja konkretiaa.”
Mitä hyötyä unelmoinnista on?
Andy: ”Unelmointi laajentaa mieltä, koska sen avulla voi löytää uusia mahdollisuuksia, joita realistisesti miettimällä ei näe. Jos jatkuvasti miettii hyvin realistisesti, pysyy niissä tutuissa ajatuskuvioissa ja ajatusketjuissa, siinä miten itse ja lähiympäristö toimii ja ajattelee.
Unelmoinnin kautta saattaa tulla joku korkealentoinen ajatus, jonka muuten ampuisi alas ajattelemalla, että ‘tosta ei tule mitään’, mutta kun pitää mielen auki, voi päästä johonkin toiseen ajatukseen, jonka onkin realistista toteuttaa. Jos olisi samantien ollut realistinen, ei olisi nähnyt kaikkia mahdollisuuksia. Varsinkin ryhmässä ideoidessa tämä korostuu: saatat heittää jonkun korkealentoisen jutun, jota joku toinen pystyy jatkojalostamaan. Jos et olisi kertonut ideaasi, se toinen ei olisi saanut siitä ajatuksesta kiinni.
Unelmoinnissa se oma uusi ajatus ikään kuin alkaa elää. Hyvä esimerkki tästä on Inception-elokuva, jossa ajatus istutettiin ihmisen päähän. Se ajatus on todella pieni, mutta se alkaa elää omaa elämäänsä. Samalla tavoin unelmoinnin avulla voi avata mielen ovet tai laskea mielen muureja niin, että sinne saadaan syötettyä joku uusi ajatus. Kun ryhtyy jälleen toimimaan realistisesti, mielen ovet ovat kiinni ja muurit ylhäällä, mutta se ajatus on siellä sisällä ja lähtee kehittymään.”
Miten unelmoidaan?
Andy: ”On tärkeää tietoisesti eriyttää unelman suunnittelu sen toteutuksesta. Kun suunnittelee unelmaansa, siihen alkaa helposti saman tien suhtautua kriittisesti. Silloin ei pääse edes sinne puoliväliin, kun alkaa miettiä, onko tämä mahdollista, ja torppaa hyviä ideoita. Vastaavasti silloin, kun pitää toteuttaa, saattaa helposti alkaa suunnitella jotain muita juttuja. Tällöin tekee molempia asioita samaan aikaan, jolloin ei tehdä kumpaakaan kunnolla.
On hyvä tehdä tietoisia valintoja, että nyt on se hetki, kun unelmoin ja suunnittelen, ja nyt on se hetki, kun toteutan. Unelmointivaiheessa kannattaa ajatella, että kaikki on mahdollista. Katsoa niin kauas kuin voi, unelmoida niin isosti kuin pystyy, ja mitä ikinä mieleen tulee, pistää kaiken paperille. Vasta tämän jälkeen kannattaa miettiä, mitkä ovat niitä konkreettisia asioita, mitä voin tehdä tällä viikolla, tänään, nyt, niin että kuljen valitsemaani suuntaan. Koskaan ei voi tehdä kaikkea, mutta aina ehtii tehdä ne tärkeimmät asiat.
Toteutuksesta voi tehdä suunnitelman: joko niin, että laittaa tiettynä päivänä tietyn verran aikaa toteutukseen, tai sitten laittaa toteutukseen niin paljon aikaa, että unelman saa vietyä tietylle tasolle. Tärkeintä on pyrkiä parhaansa mukaan eriyttämään suunnittelu ja toteutus ja pitää ne oikeassa suhteessa toisiinsa: että unelmoi sopivasti, ja sopivasti myös vie unelmia toteutukseen. Jos vain unelmoi, koskaan ei tapahdu mitään, tai jos pelkästään toteuttaa, tekee paljon, mutta mitään ei tapahdu.”
Kun on löytänyt unelmansa, miten sitä voi lähteä tavoittelemaan?
Andy: ”Soveltamalla tietoisia toimintamalleja käytäntöön. Käytän itse montaa taktiikkaa ja strategiaa, ja yksi keskeisimmistä on tuo suunnittelun ja toteuttamisen eriyttäminen. Toinen iso juttu on erilaiset syklit, joiden avulla voi purkaa unelmakokonaisuuden pienempiin osiin. Kun ensin katsoo kauas, siihen suureen unelmaan, sieltä voi sitten kulkea taaksepäin ja miettiä, mitä keskimäärin pitää tapahtua milloinkin, että unelma voi toteutua kuten haluan.
Tätä pitkän ajan suuntaa lähden sitten jakamaan vuosisykleihin. Vuosisykleissä mietin, mitä tämän vuoden aikana pitää tehdä, ja miten se jaetaan kuukausi-, viikko- ja päiväsykleihin. Viikko- ja päiväsyklit olen itse jakanut viiteen toimenpiteeseen, joita pitää tehdä jatkuvasti. Halutessani voin tehdä viitenä arkipäivänä jokaista toimenpidettä yhden päivän, tai tehdä joka päivänä kaikkia viittä. Käytännössä se usein on näiden kahden kombinaatio.
Päiväsykli ei vaadi muita työvälineitä kuin Excel-taulukon, johon joka päivän päätteeksi tekee suunnitelman, mitä teen huomenna. Tämä on sitä suunnittelun ja toteuttamisen eriyttämistä: suunnittelen tässä hetkessä sen, mitä teen huomenna, ja aamulla herätessä alkaa toteutus. On tärkeää, että päiväsuunnitelma on tehty edellisenä päivänä. Voi vaikka ajatella kirjoittavansa suunnitelmaa toiselle ihmiselle, koska aamulla suunnitelman nähdessään ei välttämättä pysty samaistumaan siihen, miksi siinä olevat asiat ovat tärkeitä.
Jos suunnitelmaa ei ole tehnyt tietoisesti, helposti iskee olo, että ‘no en mä nyt oikein jaksa, ehkä mä voisin alkaa tehdä tota toista juttua ja teen ton myöhemmin’. Kun muistaa tehneensä eilen tietoisen valinnan, että kannattaa tehdä nämä asiat, on helpompi alkaa toteuttaa suunnitelmaa. Nämä ovat sinänsä pieniä juttuja, mutta kun toimintatapa on oikein, kuukausien ja vuosien saatossa pienet jutut johtavat suuriin muutoksiin, haluttuun tai ei-haluttuun suuntaan.”
Miten paljon unelman toteutumisella on merkitystä?
Andy: ”Elämässä on erilaisia hetkiä, joilla on erilainen painoarvo: jotkut hetket jäävät muistoihin, toiset eivät niin helposti. Niitä muistoihin jääneitä hetkiä voi mielessään elää monta kertaa uudestaan, ja niistä saa paljon energiaa. Siitä hetkestä, kun unelma on toteutunut, pystyy ammentamaan tulevaisuudessa jatkuvasti voimaa ja energiaa, jos unelma on ollut tarkoituksenmukainen. Parhaimmillaan se hetki maksaa kaiken vaivannäön takaisin: ‘on niin hienoa, että tämä toteutui, onneksi tein tämän matkan’.
Jos unelma on ollut enemmänkin tavoite, johon on menty itsekurin tai kiukunkin kautta, vastaavassa tilanteessa saattaa olla jopa vähän tyhjä olo – kun on siinä, mihin on halunnut päästä, ja tiedostaa tehneensä isompia uhrauksia, kuin mitä unelman toteutuminen antaa takaisin. Se on sellainen totuuden hetki. Siinä hetkessä myös usein ymmärtää paremmin, millaisen matkan on käynyt. Päivittäinen arki ja matkan tekeminen unelmaa kohti saattaa olla vähän puurtamista, mutta sitten se hetki kirkastaa, onko puurtaminen ollut fiksua vai ei; onko se antanut vai ottanut.”
Mitä pessimisti-Pekka tai realisti-Raija voi oppia unelmoinnista?
Andy: ”Ryhmädynamiikassahan on tärkeää, että ryhmässä on eri rooleja: pahin pessimisti, pahin optimisti ja kaikkea siltä väliltä. Myös yksilön näkökulmasta ajateltuna on hyvä katsoa, että yksilössä on nuo samat olemuspuolet. Todella pessimistisellä saattaa jäädä rikkauksia löytämättä. Todella positiivinen taas saattaa olla huomaamatta erilaisia vaaranpaikkoja ja riskejä, mikä voi myöhemmässä vaiheessa kostautua. Realistille tämä on ehkä helpompaa, he ovat eniten tasapainossa.
Pessimisti katsoo heti pahimpia riskejä. Pessimisti ei tosiaan pety, mutta silloin ei todennäköisesti myöskään yllä kauhean korkealle, vaan toiminta on varman päälle pelaamista. Olisi hyvä, jos pessimistikin löytäisi itsestään ne yltiöoptimistiset puolet ja antaisi niille tilaa, avaisi mieltään ja avautuisi erilaisille vaihtoehdoille. Kun on ensin avannut mielensä, voi sen jälkeen palata normaaliin toimintatapaan yhden näkökulman rikkaampana.
Hyvin positiivisella elämänkatsomuksella on mahdollisuudet yltää isoihin onnistumisiin, mutta riskitkin saattavat olla isompia. Positiivisenkin henkilön on hyvä välillä katsoa, mitä vaaroja tai riskejä unelmaan liittyy, tiedostaa ne, mutta ei jäädä niihin jumiin, ja sen jälkeen palata siihen positiiviseen näkemykseen.”
