Keltaisen talon elämään on tullut lisää vauhtia ja välillä vaarallisia tilanteitakin. Rasmuksesta luopuminen jätti taloon ja sydämiimme suuren, koiran kokoisen aukon. Niinpä päätimme täyttää tämän aukon ja siihen virkaan on kuukausi sitten nimetty Coton de tulear tyttö, Hopeanuolen Saarlotta, eli kutsumanimeltään Saga.
Tämä hurmaava, iloinen ja sosiaalinen Saga on sulattanut meidän kaikkien sydämet! Saappaat joihin Saga joutui astumaan, olivat todella suuret, mutta Rasmuksen tassunjälkiä Sagan ei tarvitse silti kulkea, vaan voi tepsutella omia polkujaan siinä vierellä.
Eipä sitä muistanutkaan, mitä kaikkea vauhdikkaaseen pentuaikaan kuuluu. Päivään mahtuu monta ulkoilua, ruokaa, paljon leikkiä, vaihtelevasti pissavahinkojen siivousta ja pennun opettamista ja edelleen opettamista!
Kotona meillä on nykyään sen näköistä, kuin olisi pyörremyrsky käynyt. Lattia on täynnä leluja, ryöstettyjä kenkiä, sukkia ja kaikkea mahdollista muuta mukavaa, mitä on sattunut löytymään. Vapaa-aika menee näissä mukavissa puuhissa melko tarkkaan, mutta sehän on onneksi merkki siitä, että meillä eletään! Eipähän tarvitse illalla paljon unta odotella, kun päänsä tyynyyn painaa.
Onneksi nuoremman tyttären opinnot ovat antaneet myöden ja hän on ennen kesätöiden alkamista voinut olla “hoitovapaalla” kotona. Päivät ovatkin kuluneet heillä tiiviisti uusia asioita opetellessa ja niitähän riittää. Sisäsiisteys on se suurin haaste ja sitä onkin ahkerasti opeteltu vaihtelevalla menestyksellä.
Erilaisten temppujen opettelemisesta Saga pitää erityisesti ja mallikkaasti sujuu jo odottaminen, että saa syödä ruokansa, istuminen, tassun antaminen, maahan meno, kieriminen ja uusimpana “kuoleminen”. Koirakavereiden kanssa leikkiminen on Sagalle oikein mieluista, voi sitä juoksun ja painin määrää!
On ihana huomata, miten valtavan paljon iloa ja elämää tämä pieni Saga on tuonut Keltaiseen taloon, eipä sitä olisi ennalta arvannutkaan. Vähintään yhtä paljon Sagasta iloitsevat myös naapurissa asuvat isovanhemmat, joiden luokse Saga juoksee suorinta tietä, jos he ovat pihalla tai ovesta huutelevat. Kotiin tullessa on aina iloinen vastaanotto, olitpa poissa viisi minuuttia tai koko työpäivän. Utelias pieni kaveri on aina mukana tapahtuipa sitten mitä tahansa. Kamerakin on aina yhtä mielenkiintoinen kapistus, että sitä täytyy tutkia tarkemmin.
Kuvat: Emilia Perälampi
