Ihminen värittää nykyhetkeä muistojen kautta syntyneellä maailmankuvalla. Ei ole yhtä todellisuutta, yhtä näkyä arkipäivästä. Se millaisena henkilökohtainen maisemasi aukeaa riippuu monista asioista. Temperamentista, kasvatuksesta, aivokemiasta ja ihmisistä, jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen. Meille voi syntyä myös valemuistoja ja vaikka jokin hetki ja tapahtuma olisi kiistattomasti tapahtunut, ovat hetket siitä piirtyneet eri kokijoiden mielenmaailmaan eri tavoin. Tämä kertoo yksilöllisestä tavastamme seuloa tietoa ja huomioida asioita.
Kokemuksemme syntyvät ja elävät meissä, yksilöllisissä, taidokkaissa ja ainutlaatuisissa ihmisissä. Muistan, kuinka muutamia vuosia sitten havahduin ajatukseen, että ehkä monet kipeät tapahtumat elämässäni eivät johtuneetkaan siitä, että olisin joutunut normaalia haastavampien ihmisten tai tilanteiden eteen. Rupesin miettimään, että ehkä mieleni on normaalia herkempi tuntemaan kipua. Elaine N. Aronin kirjasta Erityisherkkä ihminen sain ajatuksilleni tutkimuksellista katetta. Samalla sain mahdollisuuden sanoittaa ja kuvittaa elämääni uudelleen, tutustua itseeni uudesta näkökulmasta ja kuten vahvasti koin, rikastua itsestäni lisää. Koska nyt ymmärsin, että siinä kuin tuo persoonallisuuspiirre antaa elämääni välillä koviakin haasteita, joiden kanssa selviytyä, antaa se samalla myös suuren määrän hienoja asioita, joita ilman minä en olisi minä.
Logoterapia kannustaa ihmistä etsimään merkitystä elämään, löytämään vapautta valintoihin ja vastuuta tekemisiin. Se kutsuu meitä jokaista itsemme äärelle ottamaan selvää keitä olemme ja mistä tulisimme ehyemmiksi ja kokonaisemmiksi. Koska onni ei ole aineellista hyvää, menestystä tai ikuista juhlaa, vaan tahto löytää sisältään ne elämän synnyttämät kysymykset, jotka etsivät vastauksia ja lähteä sitten niiden perään. Kutsumus täyttää oma maljansa. Tulla itsensä kokoiseksi, sen kauniin ainutlaatuisen ja korvaamattoman potentiaalin, joka on meissä jokaisessa olemassa. Tähän voi mennä aikaa, mutta milloinkaan elämässä ei ole liian myöhäistä alkaa olla itselleen hyvä.
Psykologi ja psykoterapeutti Mirja Sinkkonen kirjoittaa Naisen aika -kirjassaan: ” Sisäinen ja usein tiedostamaton vastarinta on pelottavissa tilanteissa vahvaa. Silloin löytyy loputtomasti syitä olla heittäytymättä muutokseen. Hyvä, et ole vielä valmis. Jatka matkaasi, ehkä piankin tulee se päivä, jolloin olet jo valmis. Lohdullista, eikö totta? Muutos ottaa aina aikansa, eikä siihen voi pakottaa. Kun aika on kypsä, muutos kyllä käynnistyy.”
