Eräänä usvaisena toukokuun aamuna pari vuotta sitten ulkoilutin koiraamme maalaismaisemassa. Huomasin tien poskessa aurausmerkin, jossa kasvoi lehtiä. Juuriltaan katkaistu lehtipuun taimi oli syksyllä isketty tien varteen oksat karsittuina. Siitä huolimatta se pystyi kevään saavuttua imemään maaperästä ja auringonpaisteesta riittävästi voimaa voidakseen puskea talvehtineet silmunsa päivänvaloon.
Kuva tuosta karsitusta kepistä peltotien pientareella jäi pitkäksi ajaksi mieleeni. Miten on mahdollista, että noin vähillä eväillä voi kurottaa kohti kasvua ja elämää? Ja kuinka paljon merkitystä tuon yksinäisen yritteliään oksan sinnikkyydellä voi olla sen havaitsijalle?
Elämä on täynnä paradokseja. Tavoittelemme usein helppoutta ja vaivattomuutta. Kuitenkin suurimmat onnistumisen kokemukset syntyvät teoista, joiden eteen on ponnistellut ja laittanut itsensä likoon, ehkä ottanut riskejäkin. Tässä yhteydessä tarkoitan sellaisia riskejä, joissa omat tavoitteemme ja arvomme ovat itsellemme niin tärkeitä, että olemme valmiita sitoutumaan niihin riippumatta siitä, mitä muut asiasta ajattelevat.
Toisaalta sellainen tekemisen helppous ja vaivattomuus, jolla tuloksia saadaan aikaan luontevasti ja ekologisesti, on tietysti tavoittelemisen arvoista. Yhteistyö, joka rakennetaan kaikkien osapuolien arvoja kunnioittaen, lepää hedelmällisellä maaperällä.
Tarinoiden kertominen on inhimillisen kasvun ytimessä. Viktor Frankl on kertonut miten kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa ne, jotka kokivat tulevaisuuden merkitykselliseksi ja jaksoivat ponnistella sen eteen, pystyivät kestämään epäinhimillisimmätkin vastoinkäymiset ja säilyttämään elinvoimansa. Monet ovat saaneet voimia ajatuksesta: ”kun tästä selviän, niin voin jakaa kokemukseni muillekin voimavaraksi”.
NLP:n yksi perusajatuksista on, että voimme aina muuttaa omaa suhtautumistamme asioihin, silloinkin kun kohtaamamme vastoinkäyminen tuntuu ylivoimaiselta tai sietämättömältä. Itse olen viime aikoina treenannut hankalissa tilanteissa “poistun paikalta” -strategian vaihtoehdoksi “siedän epämukavuutta jonkin aikaa oppiakseni jotain uutta” -mallia. Samalla olen pyrkinyt pitämään mielessäni, että viikon tai kuukauden kuluttua näen kokonaisuuden selkeämmin, ja seuraavan vastaavan tilanteen tullen osaan enemmän. Näkökulmaa vaihtamalla voin tehdä uudenlaisia havaintoja, asettua toisten asemaan ja paremmin ymmärtää erilaisia tapoja hahmottaa asioita.
Itselleni suurena inspiraation lähteenä ovat henkilöt, jotka ovat erilaisista rajoitteista huolimatta uskoneet missioonsa ja positiivisella energialla askel askeleelta edenneet kohti tavoitteitaan. Sellaiset henkilöt tekevät pieniä edistyksen tekoja silloinkin, kun tavoite tuntuu kaukaiselta, mahdottomalta tai olosuhteet ovat vaikeat. Sinnikkäästi he syöttävät energiaansa silmuihin, jotka ovat odottaneet talven yli tilaisuuttaan päästä valoon. Siinä hetkessä se riittää.
Palava halu edetä ei aina tarvitse polttoaineekseen suuria tavoitteita. Yllättävän suuret saavutukset voivat syntyä myös intohimoisen tekemisen sivutuotteina.
Tänään inspiroivien henkilöiden listallani ovat sulassa sovussa esim. Gandhi, Helvi Sipilä, Mandela, Nick Vujicic, Kirsti Paakkanen, Hélène Grimaud, Kalle Pajamaa ja Pertti Kurikan nimipäivät
Kevät on ihmeellistä aikaa. Hangen läpi puskee krookusten ja tulppaanien ensimmäisiä vihreitä lehtiä. Joutsenten paluumuutto on jo alkanut. Päivät pitenevät vauhdilla ja pitkästä pilvisestä jaksosta huolimatta valon lisääntyminen auttaa jaksamaan arjessa.
Maata peittäneen lumen alta voi paljastua yllättäviäkin asioita. Voimme aina valita, miten niihin suhtaudumme.
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
