1. Pidä huolta tuholaisista
Kyllä, luit aivan oikein. Puutarha tarvitsee tuholaisia niin järjettömältä kuin se kenties kuulostaakin. Minusta se ainakin muinoin vielä oudolta kuulosti – kirvojen kitinä puutarhassa. Tasapainoinen tuholaisten määrä ekologisessa puutarhassa on välttämättömyys, sillä täten myös hyötyeliöiden populaatio säilyy monimuotoisuudessan ja tämä taas osaltaan pitää tuholaiset kurissa. Ellei puutarhassani olisi hetkellisesti tuholaisia, ei siellä myöskään olisi petohyönteisiä.
Jos siis myrkytämme puutarhoissamme heti, kun näemme yhdenkään tuholaisvihulaisen, niin tulemme todennäköisesti hävittämään puutarhoistamme myös nämä petohyönteiset kuten leppäkertut sekä kukkakärpästen toukat. Hyötyeliöiden lisääntyminen on melkeinpä aina hitaampaa suhteessa tuholaisiin ja hyötyläisten poissaollessa nopeasti kasvava tuholaispopulaatio voipi saada aikaan suurtakin tuhoa. Ongelmallinen kierre onkin saatu näin syntymään – ruiskutat kerran ja saatat kokea tarpeelliseksi ruiskuttaa pian uudelleen, koska tuholaiset tuntuvat vain lisääntyvän. Kannattaa myös muistaa, että kotipuutarhojen mäntysuopaliuokset sekä luomuhyväksytyt pyretriinipohjaiset torjunta-aineetkin päästävät hengiltä myös hyödylliset tyypit ja sen lisäksi pyretriini on hermomyrkkynä erittäin haitallinen vesieliöille.
2. Kompostoi maan pinnalla
Yleensähän puutarhakompostointi tapahtuu kompostorissa, kehikossa tai tunkiossa, mutta kompostoidahan voi myös ilman niitä. Puutarhan orgaaninen jäte voidaan levittää maanpinnalle suoraan, ilman että sitä on esikompostoitu yhtään missään. Maaperän lierot kyllä vetävät ainekset pikkuhiljaa maanpinna alle ja bakteerit siellä syöksyvät heti jätteen kimppuun aloittaen hajoitustyön. Pintakompostointi vaatii vain hieman levitystyötä, jos sitä meinaa hyöty – tai lavatarhaansa levittää, mutta muutoin maaperän tyypit hoitavat homman. Kaikenhan voi tietysti jättää ihan myös siihen missä kaikki syntyy, antaa kompostoitua paikoillensa. Naatitkin sinne vaan hyötytarhaan maantumaan, jollei niitä itse syödä tahdo. Pintakompostoinnista inspiroitunut puutarhurinna / puutarhuri suunnittelee kasviryhmänsä kasvit niin, että ryhmä lannoittaa itse itsensä.
Herttatuvalla kompostoidaan keittiöjäte erilliseen kompostoriin, mutta minua on availtu kyseenalaistamaan myös sen välttämättömyys. Mitä jos keittiöjätteenkin voisi sujauttaa kuivemman, hiilipoitoisen katteen kuten oljen alle, siis suoraan maahan. Ohuelti – silloin se ei kuulemma haise. Mutta kutsuuko se kuitenkin rottia….? Palataan tähän jahka kokeilen ja tuumailen seuraillen. Puolivalmista kompiostia olen kyllä levitellyt pitkinpoikin pihamaata syksyllä ja sehän onkin mitä erinomaisinta maanparannusainetta.
3. Anna rikkaruohojen rehottaa
Monet rikkaruohoiksi mieltämistämme kasveista toimivat äärettömän tärkeiden apureiden eli pölyttäjien sekä petohyönteisten houkuttimina . Rikkaruohoilla on myös kyky tuoda syvemmällä olevia kasviravinteita pintaan, imeä niitä tehokkaasti itseensä ja pintakompostoiduttuaan vapauttavat nämä ravinteet muiden käyttöön. Ja tämä heidän kykynsä voimallisesti imeä ravinteita saakin aikaan sen, että useat näistä kasveista ovat mitä ravintorikkainta sapuskaa meille ihmisille ( kin ) !
Oletkos muuten havainnut, kuinka esimerkiksi nokkoset hakeutuvat herukkapensaidenkin juurelle rehottomaan ? Täten he toteuttavat omaa kumppanuuttaan heidän kanssaan ja nostavat herukkasatoa jopa kolmanneksella! Anna heidän siis olla sielläkin. Näitä taivaallisia kumppanuuksia löytyy puutarhoistamme lukemattomia määriä, jos annamme niiden toteutua. Hyvänä ajatuksena rikkaruohoista hyötytarhassa voisi olla tämä : pidetään rikkaruohot rakkaudella pienempinä kuin viljellyt kasvit ja kun kitketään, niin kitketään lautasellemme.
4. Lepää haravoimatta
Maaperä rakastaa lakastuvaa lehtiainesta. Keväällä suurin osa lehdistä on jo kadonnut ja loput katoavat kyllä siinä lempeän vihertävän alkukesän mittaan. Olen haalinut maantumatonta lehtikultaa keväällä myös katteeksi kasvimaalle. Haravoimatta voimme säilyttää luonnon suunnitteleman ravinnekierron, antaa humuksen muodostua hitaasti ja varmasti.
5. Jätä kasvit talveen törröttämään
Lumen alle jäävät kasvit, heinät, korret, lehdettömät monivuotiset kasvit tuovat elollisuutta, ulotteisuutta, kauneutta ja muotoja talvipuutarhaan. Sen lisäksi monivuotiset kasvit talvehtivat paremmin jahka heitä ei ole menty leikkelemään ja nämä talventörröttäjät tarjoavat myös tärkeitä talvikoteja monille puutarhapihan ötököille. Pikkulinnut nauttivat myös mm. myöhäissyksyllä kypyvistä nauhusten siemenistä.
6. Ota virtsasi hyötykäyttöön
Puutarhassani virtsamme on silkkaa kultaa, todellista omavaraista, täysin ilmaista lähilannoitetta. Pissa on lähes täydellista lannoitetta puutarhakasveilla, jota voipi käyttää sekä laimentamattomana tai laimennettuna. Itse käytän virtsaa veteen laimennettuna suhteessa 1 : 10. Näppärä perusohje kotipuutarhaan on humpsauttaa noin 1-1,5 litraa laimentamatonta virtsaa neliölle kasvukauden aikana. Ja tämäkin määrä kannattaa ojentaa elämälle muutamassa erässä.
Oma pissa on erityisen hyvä paljon typpeä vaativille kasveille kuten kurpitsoille ja tomaatille. Viime kesänä lannoitin kasvulavassa kasvattelemani tomaatit vain katteen sekä pissan turvin. Pissaa siis vaikka ämpäriin ja käytä mahdollisimman pian typen ilmaan haihtumisen välttämiseksi. Yleisesti suositellaan ettei virtsaa käytettäisi raakana syötävien juuresten lannoittamiseen, Herttauvalla ei tätä suositusta seurata, sillä virtsa on itsessään puhdistavaa ja suurin osa mikrobeista jää siihen toiseen ulosteeseen.Eräät alkuperäiskansat ovat jopa juoneet omaa virtsaa puhdistaakseen ihanan elimistönsä.Virtsaasi voit käyttää myös kompostiherätteenä ja luopua täten kaupallisista herätteistä.
