Toisessa osassa jatkan tunteiden, ajattelun (järjen) ja kehollisuuden teeman käsittelyä, lisäten joukkoon mietintää, miten voisimme elää näiden kaikkien osien kanssa tasapainossa. Voit lukea ensimmäisen osan täältä.
Aluksi lyhyenä kertauksena 1. osasta: Jokainen meistä oppii lapsena säätelemään tunteita monin tavoin. Osa oppimistamme keinoista ei ole terveydelle hyväksi – jos olemme esimerkiksi oppineet säilömään ns. kielletyt tunteet kehoon. Vihan tunne, jota ei ole lapsena saanut ilmaista vanhemmilleen, kääntyy ennen pitkää itseä vastaan. Viha voi jäädä tunnemöykyiksi ja kivuiksi ruuansulatuselimistöön ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset voivat pakkautua niskaan jännitystiloiksi. Ajattelun tasolla viha-ajatukset kääntyvät ja kohdistuvat usein itseen – tai vaihtoehtoisesti niitä peilataan muihin, usein täysin viattomiin ihmisiin. Oman tunnereaktion tunnistaminen ja siitä vastuun ottaminen voi olla erittäin vaikeaa.
Ensimmäistä osaa kirjoittaessani ja vielä sen jälkeenkin jäin miettimään järjen ja tunteen välistä suhdetta. Ilmiselvää on, että molempia osia tarvitaan, mutta onko olemassa jokin oikeanlainen kaikille sopiva suhde? Pyrin nyt selittämään ilmiötä ja suhdetta niin, kuin se nousee tunteina ja ajatuksina omasta kehomielestäni. Tämä on siis oma totuuteni, ja ehkä teistä lukijoista löytyy aika monta samoin ajattelevaa 🙂
Mitä ajattelu ja järki ovat? Jos mietimme ajattelua laajemmin, oletko tietoinen kaikista niistä ajatuksista, joita mielessäsi pyörii ja jotka sytyttävät mitä erilaisimpia fysiologisia prosesseja kehossasi, ajatuksen sisällöstä ja merkityksestä riippuen. Solubiologi Bruce Liptonin (Ajatuksen biologia) mukaan olemme tietoisia vain 5 %:sta ajatuksistamme, eli 95 % päivittäisestä ajatuskulustamme on eräänlaista aivojen ja aistimusten luomaa ”ohjelmaa”, joka useimmiten on saanut alkunsa jo lapsuudesta.
Näin ollen mielestäni vain tämä 5 % on potentiaalista järkiajattelua, koska vain siitä osasta olemme tietoisia, ja vain siihen osaan ajatuksistamme voimme aktiivisesti vaikuttaa – esimerkiksi puntaroiden erilaisia vaihtoehtoja. Loput 95 % ajatuksistamme ovat autopilotilla toimivaa ohjelmaa, johon kokemamme tiedostamattomat tunteet vaikuttavat sitä enemmän, mitä vähemmän me olemme kontaktissa omaan kehoomme.
Kehotietoisuus on siis erittäin merkittävässä osassa sekä tunne- että järkiprosesseja. Koska sekä tunne että järki ovat meissä olemassa, voimme valjastaa kehon tiedostamisen sekä tunteiden kokemisen että ajattelun prosesseihin. Intuitio saattaa liittyä juuri tähän, että kykenemme tiukoissakin tilanteissa kuuntelemaan sisältämme tulevia viestejä. Esimerkiksi menestyneitä johtajia yhdistää tunneälyn ja kehomielen intuitioviestien kuuntelu tärkeitä päätöksiä tehdessä.
Tunnetasolla tämä tarkoittaa sitä, että kun pysähdyn kuuntelemaan omaa kehoani, hengitystäni ja niiden viestejä, opin tunnistamaan sen, miten juuri minun kehoni reagoi erilaisiin tilanteisiin tietynlaisilla tuntemuksilla ja tunnereaktioilla. Uskaltamalla kohdata nämä tunteet ja tuntemukset, rakennan luottamusta kehoani kohtaan. Keho oppii luottamaan isäntäänsä/emäntäänsä ja päinvastoin.
Ajattelun tasolla voi aloittaa tietoisista ajatuksista. Ajattele vaikkapa valintatilannetta kaupassa. Ostanko mieluummin omenoita vai banaaneja? Menenkö hissillä vai portaita kävellen neljänteen kerrokseen? Voin näinkin yksinkertaisissa ja arkisissa valinnoissa oppia kuuntelemaan oman kehoni viestiä, kumpi tuntuu kehossa paremmalta vaihtoehdolta. Tai sitten isommissa kysymyksissä: uskaltaisinko hypätä tyhjän päälle ja irtisanoutua stressaavasta työstäni – kokeilemaan omia siipiäni?
Millaisia tuntemuksia keho sinulle kertoisi, jos olisit tämän kaltaisessa pohdintatilanteessa – lähdenkö vai jäänkö? Uskoisin, että suurimmalla osalla ihmisistä herää voimakkaita pelkoja tyhjän päälle jäämisestä – ja samalla alkaa nousta tietoisuuteen niihin liittyviä syvempiä ajatuksia ja uskomuksia, kun annan tunnekerrosten tulla esiin.
Juuri nämä syvällä olevat ei-tietoiset ajatukset ja uskomukset ovat yhteydessä siihen, ettemme jossakin tilanteessa ole voineet antaa itsemme reagoida omalla luontaisella tavallamme. Joskus olemme joutuneet pienentämään ja kaventamaan aitoa itseämme, jähmettymään – ja jopa tekemään itsemme täysin näkymättömäksi – ja juuri näissä tilanteissa syntyvät itseä rajoittavat uskomukset, jotka vaikuttavat sekä kehomieleen että sosiaalisiin suhteisiimme sairastuttavasti. Ne vaikuttavat meissä niin kauan, kunnes tiedostamme nämä sisäiset automaattiohjelmat ja päätämme tehdä niille jotakin. Tähän kaikkeen tarvitsemme kykyä tiedostaa ajatusten ja uskomusten luomia tunteita kehossa.
Tämä onkin eräänlainen kehä, joka pyörii meissä jatkuvasti, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Nykytietämyksen mukaan emme voi olla jatkuvasti 100 % tietoisia ajatuksistamme ja tunteistamme, mutta voimme pyrkiä oppimaan niistä jotakin. Sitä voisi kutsua myös ihmisenä kasvuksi. Samalla teemme palveluksen tuleville sukupolville, ettei heidän enää tarvitsisi jatkaa samaa tunneperimää – tai uskomusta pelkästään järjen ja tiedon arvostamisesta – mitä tahansa itse kukin onkaan kantanut mukanaan.
* * * * * * * * * *
Et ole vastuussa niistä ohjelmista ja malleista, jotka olet lapsena saanut vanhemmiltasi ja muilta auktoriteeteilta. Mutta olet aikuisena vastuussa siitä, että teet niille jotakin. Kun uskallat siirtyä epämukavuusalueelle ja käydä omia oppimis- ja kasvuprosessejasi läpi, paras palkinto on sisäinen tasapaino ja rauha sekä itsesi rakastaminen sellaisena kuin pohjimmiltasi olet. Tämä taas heijastuu suoraan omaan terveyteesi ja hyvinvointiisi sekä sosiaaliseen ympäristöösi. Tässä on kiteytettynä oma näkemykseni tunneihmisen evoluutioprosessista <3
