Viime postauksessa jo kerroin hieman Keltaista taloa ravistelleesta syysmyrskystä. Nyt on myrsky laantunut ja rauha laskeutunut taloon. Tekijöiltä on lupa saatu, että tulokset voi julkaista. Muutos oli suuri, mutta kannatti! Nyt kun olemme eläneet tätä myrskyn jälkeistä aikaa, olemme enemmän ja enemmän tyytyväisiä muutokseen. Tupa on nyt paljon suuremmalla käytöllä ja siitä nautimme. Kakluunissa räiskyvää tulta on rauhoittava katsoa nojatuolista, villasukat jalassa. Nautin suunnattomasti myös käsitöiden tekemisestä ja nyt niitäkin on mukava tehdä valoisassa tuvassa, välillä puita kakluuniin lisäten. Eli tässäpä tulee hieman kuvasatoa ennen ja jälkeen -tyylillä.
Tästä kaikki sai alkunsa! Eli tämä kaappi päätettiin siirtää tuvan puolella ja kun se ei oikein sopinut yhteen minkään kanssa, alkoi suurempi urakka. Olen saanut kaapin vuosia sitten joululahjaksi ja pidän siitä tosi paljon. Nyt se pääsi arvoiselleen paikalle ja saan ihailla sitä aitiopaikalla. Pallovalaisin on tyttären vuosia sitten käsityökoulussa tekemä ja vanha puuhevonen on talon ullakon kätköistä pelastettu. Toinen takajalka on hieman kärsinyt, joten yhtäläisyyttä talon emännän kanssa löytyy!
Aikaisemmin tupaa hallitsi Biedermeier-kalusto, joka on hankittu huutokaupasta ihan alkuvaiheessa kun taloon muutimme. Kalusto on kaunis, mutta tupa on jäänyt vähälle käytölle arkisin. Sitä on pariinkin otteeseen yritetty myydä, mutta tuloksetta. Muutoksen jälkeen olen oikein tyytyväinen, että kalusto jääkin Keltaiseen taloon.
Tupa uudessa asussaan. Sohva ja tuoli on siirretty yläkerrasta, toinen tuoli hankittiin nyt. Räsymattojen tilalle piti löytää uusi matto ja siinä meillä kävikin hyvä tuuri, Stockmannin sivuilta löytyi poistomyynnistä 2m x 3m, käsintehty villamatto poistohintaan! Ilahduttavaa oli myös se, että matto oli Care & Fair -matto, jonka valmistus auttaa vähentämään laittoman lapsityövoiman käyttöä valmistusmaassa Intiassa sekä tukee valmistajien perheitä ja yhteisöjä.
Sohvapöytä on löytynyt jostain varastosta ja se on talon isännän käsissä saanut siistimmän ulkoasun. Piironki ja seinäkello ovat olleet samalla paikalla vuosikymmeniä, joten mitäpä niitä siirtelemään. Pianon päällä on talon toisen isäntäpariskunnan kuva.
Alakerran toinen kamari, joka oli aikaisemmin meidän makuuhuone. Viime talvena, kun oli jalkani kanssa sairaalassa, Keltaisessa talossa pyörähti pienempi myräkkä, silloin meni kamarit vaihtoon ja tämä jäi hieman odottelemaan, että mitä sille tehdään. Onneksi ei kuitenkaan mennyt vaimot vaihtoon!
Nyt se toimii ns. kirjastona ja kalusto sai sieltä uuden paikan.
Sohvan yläpuolella on kuva talon ensimmäisestä isäntäpariskunnasta, jotka seuraavat talon elämää näköalapaikalta. Myös kattolamppu, joka kuvassa näkyy, on valaissut taloa jo pitkään ennen meidän tuloa.
Keltaisen talon vahtikoira Rasmus ei ollut muutoksesta oikein riemuissaan. Nyt kun harvemmin kukaan katsoo televisiota makuuhuoneessa, joutuu Rasmus makoilemaan sängyllä yksin. Uudesta kalustuksesta ei meinannut millään löytyä sopivaa paikkaa, vaikka yritimme tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja. Parin viikon päästä Rasmus luovutti ja tyytyi muutokseen. Nyt lempipaikka onkin sohvan nurkassa!
Kuvat: Emilia Perälampi
