Syysmyrsky pyyhkäisi Keltaisessa talossa oikein trombin lailla.
Sanotaan, että sitä saa mitä tilaa, mutta nyt kävi kyllä niin, että sain paljon enemmän, kuin tilasin!
Vietimme pari viikkoa sitten viikonloppua tyttöjen kesken, isännän ollessa Italiassa.Lauantaina huokaisin, että jotain kynttilöitä ja muita voisi kaapeista etsiä syksyä piristämään. Siinä sitten nuorissa päissä lähti ajatus, että jos he siirtäisivät kamarista yhden kaapin tuvan puolelle ja tuvasta puolestaan kamariin kirjakaapin. Minä yritin parhaani mukaan vastustaa tuota työlään kuuloista urakkaa, sehän tarkoittaa, että kaikki kirjat olisi otettava ulos ja pullollaan pöytäliinoja oleva kaappi samoin!
Ei auttanut vastustelut, sain käskyn toimia työnjohtotehtävissä ja pysytellä vain melko hiljaa. No niinhän minä johdin joukkoja sohvalta ja välillä yritin huokailla väliin, että annetaan olla. Vaan eipäs annettu olla! Niin sai kaapit, sohvat, pöydät ja tuolit kyytiä ja paikat vaihtui myös alakerrasta yläkertaan ja yläkerrasta alakertaan. Naapuriin ei sentään mitään viety, eikä haettu, tosin yhden Ystävän TV-kaapille olisi ollut käyttöä!
Niin oli kolmen huoneen kalusteet kierrätetty huoneesta toiseen ja näkymä olikin sitten sen mukainen. Ainahan muutos johtaa myös joihinkin hankintoihin ja niin kävi tässäkin, mutta ihmeen vähällä selvittiin. Hankintalistalle tuli ainoastaan mattoja, tuoli ja kaluste televisiolle. Isännälle tästä muutoksesta ei etukäteen kerrottu mitään ja hämmästys olikin melkoinen, kun hän kotiutui reissusta. Onneksi makuuhuone ja keittiö olivat pysynyt kuitenkin entisillä paikoillaan.
Koska projekti on vielä viimeistä silausta vailla, en saanut tekijöiltä lupaa paljastaa koko muutosta, joten siksi vain pieniä paloja tässä vaiheessa ja myöhemmin lisää.
Kuvat: Emilia Perälampi
