Ben Malinen: Taakkana läheisriippuvuus – Kenen elämää elät
(Kirjapaja, 2014)
Taakkana läheisriippuvuus on teologian tohtori Ben Malisen kirjoittama ja Kirjapajan kustantama kirja (143 sivua). Malinen täydentää kirjallaan yleistajuista kirjasarjaansa, joista aikaisemmin ilmestyneet teokset ovat Häpeän monet kasvot (2003), Elämää kahlitseva häpeä (2010) ja Mustasukkaisuus (2012).
Kirja alussa kerrotaan lyhyesti riippuvuudesta yleensä ja siirrytään sitten käsittelemään läheisriippuvuutta; sen luonnetta, yleisiä ja yksilöllisiä ominaispiirteitä, taustatekijöitä ja lopulta läheisriippuvuuden hallintaa.
Kirjassa määritellään läheisriippuvuus seuraavasti: ” Se [läheisriippuvuus] tarkoittaa, että läheisriippuvainen elää ja imee voimansa itsensä ulkopuolelta tulevasta palautteesta. Ilman toisia ja toisten kautta saatua hyvän olon ja onnellisuuden tunnetta sekä tunnetta omasta arvosta läheisriippuvainen tuntee itsensä vajaaksi, tyhjäksi ja epätäydelliseksi”. Esimerkkinä läheisriippuvuudesta kärsivästä henkilöstä käytetään alkoholistin vaimoa, joka omalla käytöksellään mahdollistaa ja ylläpitää puolisonsa riippuvuutta.
Läheisriippuvainen henkilö elää usein huonosti toimivassa ihmissuhteessa ja ikään kuin häivyttää itsensä ja keskittyy toisen ongelmiin sen sijaan, että katsoisi oman elämänsä ongelmiin ja niiden hoitamiseen. Riippuvuus on suojautumis- ja puolustautumismekanismi, joka peittää alleen pelkoa hylätyksi tulemisesta ja torjumisesta.
Kirjaa lukiessani itselleni heräsi ajatus siitä, että koska läheisriippuvuudesta kärsivällä ei ole kosketusta itseensä, joutuu hän rakentamaan itsensä toisten silmien kautta. Hänen oma olemuksensa rakentuu toisten kautta, jolloin elämä on pitkillä tuntosarvilla kulkemista – miellyttämistä, toisten tekemisten ja sanomisten paikkailua ja niin edelleen.
Lähdin lukemaan kirjaa ammatillinen kiinnostus edellä, mutta kuten usein kirjoja lukiessa, tämäkin haastoi oman itsen ja omien ihmissuhteiden peilaamiseen.
Kirja on kirjoitettu hyvää suomenkieltä käyttäen; kieli on hyvää ja helppolukuista. Kirja voi parhaimmillaan toimia apuvälineenä ihmissuhdetyössä ja erityisesti oman läheisriippuvuuden tunnistamisessa ja toipumisprosessiin lähtemisessä.
Kirjan osittainen sekavuus, punaisen langan puuttuminen, häiritsi minua lukijana jonkin verran, mutta siitä huolimatta suosittelen kirjaa jokaiselle, joka kipuilee sen tunteen kanssa, että elää muiden armoilla, kokee olevansa läheistensä uhri ja tuntee kasvoillaan ylikävelijän kengänjäljet.
