Onko se vaikeaa, rehellisenä oleminen? Äkkiseltään sanoisin, että se on yksi elämämme suurimmista haasteista.
Olla rehellinen Itselleen. Kuunnella todella itseään ja toimia sen mukaan minkä tietää oikeaksi. Itseään kohtaan, kohdaten nekin asiat jotka eivät ole niin mieluisia.
Toisille, seisoen sydämensä takana silloinkin kun olosuhteet ja ympäristö haastavat sydämemme totuuden. Toisia kohtaan, silloinkin kun totuuden puhuminen haastaa toisen kohtaamaan oman sisäisen maailmansa.
Löysin itseni aloittamasta tätä kirjoitusta ja päätin kirjoittaa sen neljään eri osaan, aloittaen siitä miten olla rehellinen Itselleen. Se on hyvä jatkumo edelliseen kirjoitukseeni sydämen äänestä.
Useinkaan se minkä tiedän todeksi sisälläni, ei ole se minkä haluaisin kuulla. Se ei aina johda helpoimmalle tielle. Tai se tuntuu siltä, vaikka usein matka osottautuu kevyeksi kun sille vain uskaltaa. Sanovat, että tällä matkalla sinulla on täysi tuki. Rehellisyyden matkalla.
Oma epävarmuus. Järki. Monenlaiset äänet sisällämme kyseenalaistavat, testaavat ja vaativat huomiotamme. Joskus niiden takaa on vaikea kuulla itseään. Sitä mitä mieltä minä todella olen. Mikä tuntuu oikealta suunnalta. Minkä tiedän todeksi. Minkä tunnen sisälläni oikeaksi.
Itselleen rehellisenä oleminen tuntuu joka hetkessä tapahtuvalta uskaltamiselta. Rajojen ylittämiseltä ja luottamiselta. Ehkä vaikeinta siinä on minulle ollut se, että todellinen rehellisyys tarkoittaa rehellisyyttä siitäkin , että ei ehkä ole rehellinen itsellekään. Ei ehkä lopulta näe vieläkään selkeästi. Ja silti uskaltaa kuunnella, luottaa, toimia ja olla valmiina kaatumaan, noustakseen ylös yhä uudelleen.
Sydämen ääni, se joka tietää aina. Entä jos sekin itsessään johtaa joskus harhaan, toteuttaessaan sinulle parasta suunnitelmaa? Tuntuisihan se hassulta, mutta kuka tietää. Onko sillä lopulta väliä?
Näyttää siltä, että tässä hetkessä voin olla rehellinen. Juuri niin rehellinen kuin osaan, uskallan ja kykenen olemaan. Ja ainoastaan se kasvattaa kykyäni kuulla, nähdä ja toteuttaa. Rehellisyyttä, itselleni. Ainakin siltä tuntuu. Tässä loputtomassa oivalluksen, näkemisen ja paljastumisen tarinassa jolta elämä näyttää. Yhä uudelleen näen, etten näe. Ja sitten taas näen.
Mutta jos en avaa silmiäni. En näe edes sitä.
sydämellä, aaro
