Hittolainen, onko joku löytänyt jotain punaista lankaa elämästä? Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse? Onnistumisesta? Suorittamisesta? Elämänkoulusta? Onnellisuuden maksimoinnista? Menestyksestä?
Tuntuu kuin olisin viime aikoina ollut linkoavassa pesukoneessa, ja nyt kömmin sieltä ulos tällaisen ajatuksen kanssa:
Ehkä elämäntarkoitus on tulla siksi, mitä olen. Ei siksi, mitä muut haluavat minun olevan. Ei siksi, miksi itse haluan tulla. Vaan siksi, mitä olen. Tai paremminkin: elämäntarkoitus on hahmottaa itsensä.
Olen tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että kyse taitaa olla nimenomaan itsensä hahmottamisesta. En koskaan pääse täysin selvyyteen siitä, kuka tai mitä olen ja miksi olen täällä, mutta pystyn elämänkokemuksieni myötä tuntemaan itseni hahmon. Epämääräisenä, mutta ajan kuluessa yhä tarkempana. Mutta en koskaan täysin selvärajaisena ja kirkkaana.
Olen myös huomannut, että itseni hahmottaminen toimii poissulkumenetelmällä. Jotta voin tietää, mitä haluan, minun pitää ensin hahmottaa se, mitä en halua. Jotta voin tietää, mitä olen, minun täytyy saada kokemusta siitä, mitä en ole.
Koska näen, että elämäntarkoitus on itsensä hahmottaminen kokemusten kautta, ja nimenomaan sen kautta, mitä en ole, näen myös, että epäonnistumisia ei ole olemassa. Ei ole myöskään kokemuksia, jotka olisivat turhia – kaikessa kipeydessäänkään. On vain kokemuksia, jotka vievät minua lähemmäksi itseäni.
Voin toivottaa kaikki vaikeudet ja hankalat ihmiset tervetulleeksi elämääni, kun ymmärrän, että ne ovat oppiläksyjä minusta itsestäni, omasta hahmostani. Kun saan kokea, mitä en halua tai mitä en ole, olen taas vahvemmin ja enemmän minä. (En tarkoita, että pitäisin tunteista, joita vaikeat hetket ja ihmiset aiheuttavat. En todella. Mutta ne on helpompi ottaa vastaan, kun ymmärtää, että itsen hahmottaminen tapahtuu aina epämukavuusalueella, sen kautta, mitä en ole tai mitä en halua.)
Koen siis, että elämäntarkoitus on ottaa vastaan kaikki elämän mukanaan tuomat kokemukset pyrkimättä laimentamaan ja lievittämään niiden särmiä. Valitettavasti esimerkiksi raha saa monet pitkäänkin pysymään omalla mukavuusalueellaan: ostaminen ja omistaminen, menestyminen ja onnistuminen ovat yleisesti hyväksyttyjä laastareita. Mukavuusalueella pinnistely pitää oman hahmon epämääräisenä ja pirstaleisena.
Samalla tavalla kuin en vastustele elämääni saapuvaa hyvää, en vastustele sitä, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Sillä elämässä on kyse nauttimisesta, ilosta mutta myös oppimisesta. Niistä koostuu elämäni virta, tarkoitus.
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
