Kevätaurinko paistaa, mutta minun ajatukseni liikkuu tavallisesti pimeänä pidetyssä aiheessa: kuolemassa. Jostain syystä tämä teema on ympäröinyt minua viimeksi kuluneina viikkoina – olen valmistautunut hautaan siunaamistilaisuuteen ja juuri tänä aamuna sain kuulla ystävän kuolemasta.
Ajatuksissa on ollut toisenlaisiakin kuolemia. Päättyviä elämäntilanteita, sisimmän kuolemaa, kun jotain isoa ja ikävää tapahtuu. Erilaisia elämäntilanteita, joita ei olisi itselleen ihan ensiksi ajatellut toivoneensa. Silloin elämä haastaa ja olo tuntuu hetken siltä kuin kaikki olisi pois eikä mikään palaa ennalleen. Toivo ja ilo tuntuvat kadonneen ja joskus ihan oikeasti katoavatkin, pidemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi.
Ja siinä se kirjoittamisen aihe taas oli, silmien edessä, ei ehkä niinkään silmissä vaan ihan ytimessä asti. Miksi elämässä on kärsimystä? Sitä kysymystä olen pitkin lukuvuotta pohtinut opetustyössäni sielunhoidon opiskelijoiden kanssa. On yksi kysymys ja monta vastausta. Oma vastaukseni on tällä hetkellä varovainen: kärsimyksen sanoma on salaisuus, ehkä jokaiselle räätälöity, jokin selittämätön, joka saa selityksensä ajan kuluessa. Mutta pohdin silti lisää.
Yhteistä kärsimykselle on suru, menetys, kipu, joskus vuosia kestävä tai jatkuva kova särky. Ikäviä tunteita, joita kohti on vaikea mennä. Haavoittuvuus kuuluu elämään, se on ihmisyyttä. Kun on oikea kipeä kohta, astuu nöyryys esiin. On tultava pieneksi, jotta voi tuntea, tunnistaa oman haavoittuvuutensa, avuttomuutensa ja heikkoutensa. Aika kuluu, haavat arpeutuvat, elämä jatkuu, kipeä kohta muistuttaa silloin tällöin olemassaolostaan, mutta usein jotain hyvääkin jää matkaevääksi. Elämä on viisas opettaja.
Viisaasta opettajasta on ilo kirjoittaa. Kun pysähtyy tarkkailemaan ja kuulemaan, voi havaita uskomattomia asioita – vain minulle itselleni tarkoitettuja. Viisas opettaja tuo eteemme hyvinä pitämiämme asioita; iloa, rakkautta, rauhaa ja ystävyyttä. Ja se tuo eteen niitä asioita, joista emme niin kovasti välittäisi. ”Harjoitus tekee mestarin”. Viisas opettaja antaa harjoitustehtäviä – kullekin oman elämäntehtävänsä mukaisia tai siihen valmentavia harjoituksia. Sinusta en tiedä, mutta minä uskon saaneeni omakohtaisia, omaa kokemusta vaativia, oppiläksyjä monesta ihmisyyttä koskevasta aiheesta vain siksi, että minua on valmisteltu tehtävään, jossa vaaditaan ymmärrystä ihmisestä.
Jos elämä olisi pelkkää puhdasta iloa ja ruusuilla tanssimista, emme saisi kokemuksia meille tärkeistä asioista. Jos meitä ei kukaan koskaan hylkäisi, emme koskaan oppisi ymmärtämään hylätyksi tulleen ihmisen kokemusta. Jos emme tuntisi surua, emme osaisi lohduttaa sitä, jolle suru on tänään tässä ja nyt. Erilaiset elämänkokemukset, hyvinä ja huonoina pitämämme asiat, minun näkemykseni mukaan, avaavat ja herkistävät sydäntä, jotta se voisi ensin ravita meitä itseämme ja sen jälkeen lähteä laajenemaan. Jos minulta kysytään: vastaus melkein kaikkiin elämän kysymyksiin on Rakkaus. Myös kysymykseen kärsimyksestä.
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
