Elämme maailmassa, joka tarjoaa todennäköisesti enemmän ulkoisia stressitekijöitä kuin usein edes kykenemme kuvittelemaan. Mieltämme jokaisesta mahdollisesta suunnasta tukkiva informaation supersaturaatio, solujamme usein 24 tuntia vuorokaudessa paahtava elektromagneettinen stressi, maailmanhistorian heikkolaatuisin ilman laatu, karsinogeenisilla trihalometaaneilla ja klooratuilla furanoneilla terästetty kraanavesi, heikkolaatuisemmat ja pidemmälle prosessoidut ‘tavallisten markettien’ eines-kuolintarvikkeet ja formaldehydillä käsitelty olohuoneen matto ovat vain muutamia mieleeni nousevia muuttujia, joihin kivikautta elävä genetiikkaamme ja elimistömme pyrkii parhaansa mukaan sopeutumaan.
Kasvinjalostuksen myötä käytännössä koko ‘tavallinen’ suomalainen ruokavalio on karsittu pois terapeuttisempia ominaisuuksia tarjoavista kasviravinteista, joita geneettisesti alkuperäisemmät ja vahvemmat lajikkeet ovat tarjonneet elimistöllemme koko kehityshistoriamme ajan. Kun nämä yhdisteet jalostetaan pois ruokavalion peruspilareista, syntyy ‘tavallisen ruoan’ syömisen seurauksena krooninen kasvilääkkeiden puutos, joka ilmenee osaltaan yhteiskunnassamme radikaalisti lisääntyneinä kroonisina sairauksina.”
Jaakko Halmetoja: Pakurikääpä
(J.Halmetoja Studios 2013)
