Hiljaisen viisauden voima: Kun inspiraatio iskee!

Katselin Joulun välipäivinä dokumenttia simpanssitutkijasta, hyväntekijä Jane Goodallista. Äkkiä sain huomata, että olin jälleen inspiraation iskemä. Ei meinannut uni tulla silmään. Jälleen kerran tajusin kuinka paljon kuka tahansa voi tehdä, jos vain haluaa ja minkä tahansa asian puolesta haluaa. Itse haluan tehdä työtä eläinten ja luonnon hyvinvoinnin puolesta. Montaakaan juttua ei ole mitä en ole niiden eteen valmis tekemään. Päivittäin menee aikaa etsiessä uusia väyliä ja keinoja saadakseni varsinkin eläinten äänen kuuluville.

Olen elämässäni tavannut monia hyvin inspiroivia ihmisiä, mutta kaikkein inspiroivimpia ovat ne ihmiset, jotka jo tekevät eläinten puolesta asioita konkreettisesti. Näistä haluan erityisesti mainita hevostaito-opettaja Randy Abernathy (www.randyabernathyhorsemanship.com ), The Gentle Barn rescue ranchin perustaja ja omistaja Ellie Laks (www.gentlebarn.org ) ja koirakouluttaja Victoria Stilwell (http://positively.com/). Nämä ihmiset ovat niitä, joita olen seurannut lähimmin ja päässyt heidän kanssaan tekemään yhteistyötä ja ennen kaikkea olen saanut oppia heiltä.

Palatakseni tuohon tunteeseen, jonka Goodallin dokumentti herätti, on se oikeastaan tämän blogin pointti. Olen monesti sanonut voivani vaikka lyödä vetoa, että suurin osa ihmisistä kokee tuollaisia samanlaisia tunteita joskus elämässään. Jokaisella ne heräävät hiukan erilaisista asioista, joillekin se voi olla vaikka moottoripyörä toisella taidenäyttely jne. Tunne kuitenkin on melko lailla samankaltainen, uskallan väittää. Sinulle tulee palava halu vaikkapa pompata keskellä yötä sängystä ylös ja avata tietokone ja alkaa tutkia netistä myytäviä moottoripyöriä tai taidetta. Itselleni tuli valtava määrä uskoa siihen, että oma unelmani ”Farmi”, josta kerron myöhemmin, on todellakin toteutettavissa oleva unelma, idea ja tavoite.

Saatuani inspiraation, se on kuin polttoainetta, jolla voisi elää syömättä, juomatta tai nukkumatta muutaman päivän. Voin kuitenkin levollisin mielin sulkea silmät ja antaa unen tulla kun se on tullakseen. Miksi en sitten pompannut ylös ja lähtenyt tuumasta toimeen heti, etsiäkseni uusia keinoja tai tapoja unelmani edistämiselle. Siihen on helppo selitys. Minun ei tarvitse nousta ylös, koska tiedän varmuudella, että inspiraatio on vielä aamulla tallella ja tulen tekemään sen eteen jotakin heti kun olen seuraavan kerran hereillä.

Kuinka paljon meillä olisikaan ihmisiä jotka voivat sanoa toteuttaneen unelmiaan, jos he toimisivat samalla tavalla, inspiraation ohjaamina. Suurin osa ihmisiä jää unelmiensa kanssa ensinnäkin yksin tai eivät yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä niiden eteen ja sen jälkeen on helpompaa jättää tekemättä yhtään mitään. Oma neuvoni, jonka olen oppinut yhdeltä opettajistani Bob Proctorilta; tee aina se mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Olipa se puhelinsoitto, sähköpostin lähettäminen, kirjallisuuden hankkiminen tai ihan mitä tahansa. Etsi joku joka on jo tehnyt saman asian tai jotain muuta vastaavaa, mielikuvituksella ei ole rajoja. Sinun ei tarvitse tietää kaikkea eikä toteuttaa asiaa kerralla, ensimmäinen askel riittää. Kukapa se sanoikaan, ”tuhannen mailin matka alkaa yhdellä, ensimmäisellä askeleella”, oli todellakin oikeassa. Minä tiedän, kun aamulla herään, tulen sen ensimmäisen askeleen ottamaan.

Toivon todella, että sinä teet samoin seuraavan kerran kun inspiraatio iskee. Kysyin aikanaan Bob Proctorilta, että entäpä sitten kun pelottaa, ei uskalla soittaa puhelua tai ei uskalla puhua jollekin ihmisille, joka voisi ratkaisevasti auttaa asiassani? Hänen vastauksensa ei ollut se mitä odotin, mutta sisäistettyäni sen, elämässäni ei ole koskaan sen jälkeen ollut ylipääsemättömiä esteitä. Hän vastasi minulle, mitä ikinä oletkaan tekemässä, tee se sitten peloissasi, jos sinua pelottaa. Anteeksi mitä? Olin aluksi ymmälläni, mutta hän selitti, että on itse jo yli 70 – vuotias ja edelleen kohtaa pelottavia asioita päivittäin, mutta hän tekee silti mitä täytyy, päästäkseen haluamaansa lopputulokseen.

Olen tässä elämäni varrella tehnyt useamman kerran asioita, jotka ovat aluksi tuntuneet mahdottomilta. Noudattaen Proctorin ohjetta, tehden asioita välillä ns. puntti tutisten. Olen todellakin kokenut huikeita asioita. Olen saanut tavata ihmeellisiä ihmisiä ja nähnyt maailmassa ne paikat joista eniten olen koko elämäni haaveillut.

Paljon on edelleen tehtävää ja nähtävää. Sanonkin, jos jokin asia on olemassa miksi en jotain tekisi, se on se tunne juuri silloin kun tekemisen aloittaa tai pääsen niin pitkälle että ajoittain tekemisen taakka tuntuu melkein sietämättömän painavalta. Sanon myös, että syy sille miksi tehdä asioita joita teen, on se tunne, joka tulee heti sen jälkeen kun on valmista, onnistunut! Sitä tunnetta ei oikeastaan voita mikään, se on ehdottomasti parasta huumetta mitä ihminen ikinä voi kokeilla tai kokea.

Uskon vahvasti tunteiden voimaan, inspiraatioon yhtenä näistä. Uskon, että inspiraatio on annettu meille ihmisille suurella tarkoituksella! Voimme seurata sen ääntä tai jättää seuraamatta. Sanoisin kuitenkin, että jokainen joka sitä seuraa tulee tekemään monesta unelmastaan totta. Ihmiset saattavat monesti tehdä pilaa muista ihmisistä, jotka vaikkapa osallistuvat henkilökohtaisen kasvun seminaareihin. Minun mielestäni nämä ovat mahtavia mahdollisuuksia pitää inspiraation liekki elossa ja saada se roihuamaan oikein kunnolla.

Mitä Goodallin dokumentti sitten herätti minussa, on hautunut jo jonkin aikaa, vuosia. Siitä on kirjoitettu lehdissä haastatteluissani, puhun siitä aina ja kaikkialla ja kaikille jotka vain haluavat kuunnella. Aamulla herätessäni tiesin, että se mitä minun pitää tehdä on jakaa unelmani niin laajalle ihmisten tietoisuuteen kuin mahdollista. Muutamassa päivässä se onkin levinnyt hurjaa vauhtia. Varsinainen työ on vielä edessä ja mietinkin tässä, mikä on se seuraava askel. Se saattaa olla jotain hyvin pelottavaa, mutta kuten sanottu, tulen sen tekemään siitä huolimatta ja juuri siksi. Tämän tekstin alaosassa on suora linkki unelmani  ”Farmin” Facebook-sivulle, käythän sieltä lukemassa lisää.

Tähän loppuun haluan kiittää vielä kerran noita ihmisiä, jotka tuolla alussa mainitsin, Randya, Ellieta ja Victoriaa. He ovat saaneet kiitokseni myös suoraan totta kai. Olen oppinut heiltä mm. sitkeyttä, lempeyttä, hyväksyntää, johdonmukaisuutta ja ennen kaikkea Rakkautta! He ovat todellinen esimerkki siitä, mitä voi saada aikaan, kun tekee sitä mikä on oma elämän tarkoitus ja intohimo!



On todella paljon muitakin ihmisiä, jotka elämässäni vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet, uskomattomia tiennäyttäjiä, ystäviä, opettajia ja rakkauden suurlähettiläitä, unohtamatta edellisessä blogissa kirjoittamistani eläimistä. Toivon, että teillä kaikilla on mahdollisuus löytää itselleen esikuvia ja tiennäyttäjiä elämäänsä, heitä todella tarvitsee, jokainen.

Anna siis inspiraation iskeä,

Rakkaudella,

Maiccu

Linkki ”Farmin” FB sivulle

 

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: