Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän “pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Lomani alkoi. Lensin perheineni 15 tuntia toisesta maailmasta toiseen. Ensimmäinen maailma oli kuuma (paikallisesti mieto kevät), kostea, meluisa ja täynnä ihmisiä. Toinen sen sijaan kylmä (paikallisesti kesä), raikas, uskomattoman hiljainen ja autio, vaikka pöllähdimmekin Katajanokan rannoille keskelle Helsingin keskustaa.
En lakkaa ihmettelemästä, miten samaan maapalloon voi mahtua niin täysin erilaisia maailmoja. Niin moninaisia, monimuotoisia, eri sävyisiä ja äänimaailmaltaan eroavia. Mutta kyse ei ole vaan tämän hetken ulkomailla asumisestani, vaan eri maailmoita löytää joka paikasta, vaikka mistä tahansa suomalaisesta kaupungista, koululuokasta tai naapurin perheestä.
Ympäristön lisäksi ihmiset synnyttävät nämä eri maailmat. Eri ihmisille samat asiat voivat merkitä täysin eri asioita. Miten meillä samoilla inhimillisillä olennoilla voi olla niin monta tulkintaa samoista asioista ja vieläpä täysin eri tasoilla. Aurinko ei ole meille kaikille sama. Vaikka sanonta onkin vertauskuvallinen, niin käytännössä toisen se tappaa, kun puhtaasta vedestä ja ruoasta on pulaa. Toiselle se tarkoittaa aurinkosuojakertoimen valintaa.
Jotta pystyn elämään näiden eri maailmoiden ja erilaisten ihmisten keskellä, minun täytyy kasvaa vahvaksi. Vahvuus on jo sanana jotenkin pelottava. Se ei kuitenkaan tarkoita itsensä kovettamista. Vahvuus on ennen kaikkea sitä, että tunnen itseni pääpiirteittäin, osaan suojella omaa sisintäni ja uskallan oppia itsestäni vielä lisää. Jos en tunne itseäni, vaeltelen aika tiedottomana eri maailmoiden välillä kuulumatta mihinkään. Olisi sääli, jos tuntisin monia muita maailmoja, mutta en omaani.
Itseään oppii tuntemaan, kun kohtaa eri maailmoita. Kohtaaminen vaatii rohkeutta. Ilman rohkeutta ei kasva vahvaksi. Itseään ei nimittäin opi tuntemaan pelkästään positiivisten tuntemusten kautta. Itseään etsivä tulee kohtaamaan myös pelon, epätoivon, vihan ja surun. Kun nämä tunteet pystyy hyväksymään, on jo pitkällä.
Maapallo on ihmeellinen. Maailmat ovat ihmeellisiä. Elän omassa maailmassani, sinä elät omassa maailmassasi, ja hyvä niin.
Tämän hetken maailmassani, rakkauteni Helsingissä, annan tämän maailman ja tämän hetken olla sellainen kuin se on.
