Teksti: Jenni Santaholma
Olen aina ajatellut olevani mieleltäni aika vauhdikas ihminen, minkä vuoksi alun perin vastustelin myös nykyistä työskentelyalaani. Tunsin vetoa kirjastoalaa kohtaan, mutta katsellessani kerran asioidessani kirjastossa, miten työntekijä teki suorastaan liioitellun hitaasti kaikki liikkeensä, ajattelin että tulisin hulluksi, jos joutuisin työskentelemään kirjaston hitaudessa ja hiljaisuudessa. Sittemmin olen kuitenkin ylittänyt tämän ongelman, eikä hitaus (tai nopeus) ole häirinnyt työskentelyä ja olemista alalla.
Viimeisiä joululahjoja ostaessani törmäsin yksiväriseen kassiin, jonka sitten ostin sillä mielellä että tekisin siihen omin käsin hienon kuvan ja antaisin koko komeuden sitten kumppanilleni lahjaksi. Joulu meni ohi, enkä silloin edes ajatellut tekeväni painatusta, vaan keskityin kliseisesti perhevierailuihin, suklaaseen ja kirjojen lukemiseen.
Meni myös tammikuu, mutta helmikuussa sain aikaiseksi hankkia kankaanvärjäysvärit ja -kalvon kassia varten. Värit hankittuna rupesin tarkastelemaan malleja vuotta aiemmin Lontoosta ostamastani ihanasta kirjasta Print Workshop*. – Ehkä tämä ei olekaan ihan niin helppoa kuin olin ajatellut. Mallit, joita olin suunnitellut hyödyntäväni kassin painamisessa, näyttivät aika vaikeilta.
Lamaannuin. En tiennyt, mitä tehdä. Tuntui etten millään saisi edes siedettävän näköistä tulosta kassin pintaan.
Kaksi päivää sitten päätin pitää pienen pienen Facebook-lakon. Lakko, pyhät, flunssa ja se että tv:stä ei tule mitään katsomisen arvoista – ja yks kaks testasin käsinmaalausta kankaaseen mallin mukaan. Lopputulos oli aika hieno, ja seuraavana päivänä maalasin kuvan t-paitaan ja sen onnistuttua myös kassiin.
Hidas, nopee, hidas hidas, nopee, vai miten se tahti meneekään, ja sain lopulta aikaiseksi jotain ihan kivaa. Nyt voisin jatkaa tätä projektia ja taitoalaa vaihtelevassa tahdissa, kaikkien muiden hitaiden ja nopeiden projektien rinnalla.
Parin viime vuoden aikana olen alkanut jossain määrin tietoisesti downshiftata – jos se nyt on edes mahdollista, kun matalalta putoaminen nyt on mitä on. Omalta osaltani hidastaminen ja kohtuullistaminen tarkoittavat sitä, että toteutan elämääni sellaisella tavalla ja sellaisessa tahdissa, että voin tehdä monia itselleni mielekkäitä asioita. Tavallaan olen ajatellut vähentää jotain elämästäni, mutta elämääni on tullut paljon lisää asioita joiden parissa puuhailen ja puhkun.
Ajattelen downshiftanneeni, mutta olenko sittenkin upgreidannut?
*Christine Schmidt: Print Workshop. Hand-printed Techniques + Truly Original Projects
