Sarastus: Kohtaaminen linnun kanssa

Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen. 

---

Kaikki alkoi kohtaamisesta linnun kanssa. Oli lokakuinen, aivan tavallisen rauhallinen sunnuntaiaamu. Söin aamiaista ja luin keskittyneesti sanomalehteä kun yhtäkkiä huomasin paiskanneeni kahvikupin maahan ja heittäneeni aamiaisleivät ilmaan: äkkiarvaamatta, aivan korvani vierestä oli lehahtanut lintu kovaa vauhtia keittiön ikkunalaudalle. Ryntäsin säikähdyksessäni, pelkään lintuja enemmän kuin mitään, ulko-ovelle, riuhtaisin sen auki ja aivan yhtä nopeasti lintu oli poissa.

Samana iltana kirjoitin päiväkirjaani kissan kokoisin kirjaimin: ”FRIIKKI PÄIVÄ!”

Linnuilla on suurta symboliikkaa perheessäni, ne ovat olleet usein läsnä syntymässä ja poismenossa: Linnusta ikkunan ulkopuolella on seurannut uusi elämä ja sen tulosta sisätiloihin jonkin menetys. Tämä ajatus mielessäni kirjoitin tuona päivänä: ”Mitä minä nyt menetän?”

Sen oli täytynyt lentää sisään käydessäni aamulenkillä koirani kanssa; pakeni kai loppusyksyn kylmyyttä lämpimiin sisätiloihin, ensin rappukäytävään ja siitä suoraan ovestani sisään. Lintu raukka, ei arvannut millaisen järkytyksen minussa sai aikaan. Siunattu lintu, ei tiennyt millaisen prosessin minussa käynnisti!

”Haluan kirjoittaa tämän muistiin, jos tästä jotain seuraa. Oli vaan niin outo olo kun tajusin sen tuijottavan minua ikkunalla. Sellainen, että tällä on jokin merkitys tuleviin tapahtumiin.”, jatkoin päiväkirjaani.

Olen miettinyt viime aikoina mille ajankohdalle päivään muutosprosessini alun, sen, kun olen havahtunut alitajuisesti muutoksen mahdollisuudelle. Katsoin pääsiäisviihteeksi elokuvan Revolutionary Road, kun ymmärsin, että juuri tuo lokakuinen kohtaaminen linnun kanssa sysäsi prosessini liikkeelle. Elokuva ehdottaa, että elämä tuo eteemme yllättäviä tilanteita, mahdollisuuksia muuttaa suuntaa – on itsestämme kiinni tunnistammeko ja  hyödynnämmekö ne, uskallammeko tarttua niihin.

Kuinka herkkiä ja vastaanottavaisia olemme eteemme tarjoutuville muutossignaaleille? Minusta tuntuu, että elämä tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia eteemme runsaasti, mutta kuinka valmiita olemme näkemään ne?

On suorastaan huvittavaa kertoa tästä, mutta tuo pikkuruinen lintu todella riuhtaisi minut ulos siitä päivittäisestä uomasta, jossa pyörin. Se irrotti minut hetkeksi elämästäni, jotta pystyin näkemään sen ulkopuolelta. Tuon hämmentävän kohtaamisen jälkeen aloin tarkkailla maailmaa ja sen tapahtumia aivan uusin, herkin, silmin. Ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin olin tehnyt ison päätökseni luopua yrityksestäni.

Jännityksellä odotan päivää, jolloin näen linnun istuvan ikkunani ulkopuolella.

Kuvassa näkyvän keväisen muutossignaalin huomasin tänään lenkillä. Ennen tuskin olisin siihen kiinnittänyt huomiota, nyt se oikein tunki silmiini kaikessa keltaisessa loistokkuudessaan. Elämän pieniä, ihania havaintoja!