Lääketieteen kulttuurihistoriaan erikoistunut professori Karin Johannisson kuvailee kirjassaan Melankolian huoneet sitä, miten kiireestä puhutaan 1900-luvun alussa.
”Julkisessa keskustelussa luodaan mielikuvaa suorituskeskeisestä kulttuurista, joka pakottaa ihmiset oravanpyörään. Pitää päästä ylöspäin, tunkeutua esiin, näkyä. Töitä tehdään kiihkeästi menestyksen eteen, mutta kun sitä tulee, tuntee vain väsymystä ja painavaa vastuuta. Itseä yritetään harhauttaa heittäytymällä huvielämään, seurustellaan ja matkustellaan. Henkistä uupumusta kompensoidaan yhtä lailla voimia kuluttavalla nautinnon- ja kulutuksenhimona: luksusta vaatteissa, sisustuksessa, kutsuissa, aterioilla (ylemmän porvariston päivälliset olivat todellakin suureellisia!), pröystäileviä ruumiillisia, sukupuolisia ja aistillisia nautintoja.”
– Kirjasta Karin Johannisson: Melankolian huoneet – Alakulo, ahdistus ja apatia sisällämme, Atena 2012
