Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä, Nemo Kustannus, 2010
Irti oravanpyörästä on huikean hieno omakohtainen tarina oman elämäntavan ja itsensä löytämisestä. Kirjan kirjoittaja Kaarina Davis kertoo hauskasti ja pelottomasti kipuilevan tarinansa, kuinka hän sairaanhoitajana yrittää löytää mielekkyyttä elämäänsä.
Davis kokeilee vuorotteluvapaata, positiivista ajattelua, tunteiden tukahduttamista, omakotitaloasumista. Miltei kaikkea muuta paitsi ”lasten pyöräyttämistä”. Hän kirjoittaa: ”Melankolisten tunteitten kanssa yritin vain elää. Ajattelin, etten koskaan pääsisi kaihosta eroon. Päätin yrittää olla vähemmän kunnianhimoinen töissä. Etäännyttäisin itseni niin kuin Raili. Tekisin vain välttämättömän ja painaisin tunteettomasti duunia. Töihin meno pelotti. Iso asuntolainakin pelotti. Huolten kanssa on vain elettävä, ajattelin.”
Kunnes Davis päätti uskaltaa tehdä merkittäviä muutoksia elämässä. Hän päätyi suuren, taka-alalla olleen unelmansa äärelle ränsistyneen sukutilan omistajaksi. Kirja kertoo, millaisten mutkien, tunteiden ja tapausten kautta 25 neliöisestä mökistä tuli asuttava, Davisin koti.
Jos ajattelet, että kyllä muut pystyvät tuohon, mutten minä, lue tämä kirja.
Jos ajattelet, että pitääkö muuttaa maalle, jotta voi hidastaa, lue tämä kirja.
Jos et tiedä, mitä oikeasti sydämessäsi haluaisit tehdä, lue tämä kirja.
Jos jokin tökkii menestyvässä, kunnianhimoisessa, tapahtumien täyteisessä ja ylitsepursuavassa elämässäsi, lue tämä kirja.
Lue tämä kirja myös, jos olet sitä mieltä, että sinulla ei ole varaa elämäntahdin hidastamiseen ja elämän mielekkyyden löytämiseen. Davis vastaa kirjallaan kaikille, jotka kysyvät, onko hidastamiseen varaa. Davis tekee kirjassa myös sen, mitä suomalainen ei normaalisti koskaan tee: hän avaa tilipussinsa lukijoille. Konkreettisten ohjeiden lisäksi kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta, tässä muutamia makupaloja:
”Suunnittelin kuistin tilalle yhdeksän neliön eteistä, jolloin 36 neliötä lämpiäisi hyvin varaavalla takalla. Siinä ei olisi yhtään hukkatilaa lämmitettävänä. Saisin testata käytännössä ’askeesi palkitaan, mukavuus maksetaan’ -teoriani. Mitä pienempi koti minulla olisi, sen pienemmät elinkustannukset, sen vähemmän tarvetta työlle ja vastaavasti enemmän aikaa tehdä, mitä halusin.”
”Pieni koti kiihdyttää mielikuvitusta ja luovuutta. Aina ei tarvitse lähteä rautakauppaan mittanauhan kanssa. Ikkunapuitteet saimme, kun naapurin isäntä repi vanhoja aidanseipäitä pellostaan, ruostuneet naulat ja jäkälä luovat rustiikkia tunnelmaa. Irrottaessamme lattialankkuja numeroimme ne, jotta muistaisimme laittaa ne takaisin oikeassa järjestyksessä.”
”Tittelit tuntuivat olevan tärkeitä ihmisille. Mikä minä sitten oikein olin? Sairaanhoitaja en halunnut enää olla. Ihmiset tuskastuivat usein tittelittömyyteeni. He kysyivät ihan suoraan: ´Millä sinä sitten elät niinku?’ Minä elän, niinku, realisoimalla vanhoja tarpeettomia tavaroita, kasvattamalla ruokaa, pilkkomalla polttopuut ja keräilemällä marjoja ja sieniä.”
”’No, eikö työnteko ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito? Saisi rahaa, jolla voisit ostaa sen ruoan kaupasta, eikä sinun tarvitsisi kasvattaa sitä” hän [ystävä] ihmetteli. ”Jos minä saan ruokani ilmaiseksi maasta, miksi menisin töihin, jotta saisin rahaa ruokaostoksiin?”
”Unelmoin pitkään vain joutilaisuudesta ja siitä, että elämä jatkuisi suurin piirtein samalla elintasolla kuin siihenkin asti. Olin niin väsynyt työstä, että haaveilin helposta elämästä. – – – En ymmärtänyt, etten kaivannut joutilaisuutta vaan mielekkäämmän elämän.”
”Myy osa omaisuudestasi, muuta pienempään asuntoon ja elä säästeliäästi, niin olet jo pitkällä.”
”Pystymme tekemään vähemmän työtä ja nostamaan siten elämänlaatua. Silloin työtä riittää useammallekin. Voisimme muodostaa kokonaan uudenlaisen elämäntavan, joka ei perustu jatkuvaan talouskasvuun ja luonnonvarojen tuhlaukseen, jos vaan päättäisimme niin.”
Kaarinan toisen kirjan löydät täältä ->
Toisinnäkijän päiväkirja
