On lokakuinen perjantai Tukholmassa, ja kello näyttää puoltapäivää. Kun kurkkaa tukholmalaisen kahvilan ikkunasta sisään, ihmiset vaikuttavat hämmentävän kiireettömiltä. Luterilaisesta työmoraalista käsin sen voisi kuvailla olevan lojumista, hengailua tai joutenoloa.
Kadulla salkku ei heilu turhan tiuhaan. Kukaan ei ohita, en näe ketään kävelemässä liukuportaissa. Ydinkeskustan verkkaisuus imaisee mukaansa leppoisaan flow’hun, jossa ruotsalaiset näyttävät soljuvan työpäivänsä lomassa.
Olenko oikeassa, jos väitän, että Tukholma on kiireettömämpi kuin Helsinki? Ihmettelen asiaa ystävälleni, joka on noin 30 vuotta sitten asunut Göteborgissa. Kyllä, ruotsalaiset osasivat jo tuolloin ravintoloissa laiskottelun(kin) paremmin.
Tukholmassa on paljon pieniä indie kivijalkakahviloita ja -ravintoloita. Ne näyttävät vaalivan sitä samaa tunnelmaa, jota puolustamaan nousi vuonna 1986 Slow Food -liike Italiassa: kun pikaruokaketju avasi ovensa Rooman Piazza di Spagnelle, herättiin puolustamaan hidasta syömistä. Niin, sitä lorvimista, minkä italialaiset pitkine illallisine osaavat.
Siinä missä roomalaiset eivät ole halunneet tehostaa ja nopeuttaa ruokailuaan hampurilaisravintoloissa, näyttävät myös tukholmalaiset pitävän yllä ateriointia sosiaalisena tapahtumana, joka parhaimmillaan laskee koko kaupungin syketasoa.
Jos Helsingin rytmi tuntuu Tukholmaa tiiviimmältä, pidämmekö siis itsemme ja kaupunkimme sykkeen entistä kiireisempinä pikaruualla: eines läppärin vieressä tai hampurilainen lennosta mäkistä matkalla seuraavaa palaveriin?
Kaupunkitutkija Timo Kopomaa kirjoittaa kirjassaan Leppoistamisen tekniikat (Like, 2008): ”Mikroaterioita, lämmitettäviä ja erilaisista komponenteista koostuvia valmisruokia ja puolivalmisteita suosivat henkilöt eivät ole rentoa porukkaa vaan kiireisiä tai kokkaustaidottomia nykyihmisiä.”
Kun kiireettömiä ravintoloita ja ihmisiä sekä kiireettömästi valmistettua ruokaa on kaupungissa enemmän kuin kiireisiä, syntyy tunnelma hitaasta, soljuvasta urbaanista sykkeestä.
Jos kerran säästää aikaa ruuanlaitolta, eikö siitä saadun joutilaan ajan voisi käyttää ravintolassa hitaasti syömiseen, lorvailuun ja sosiaaliseen ateriointiin? Kuten Slow Food -liikkeen manifestissa todetaan:
“Rauhallisen nautiskelun puolustaminen on ainoa tapa vastustaa maailmanlaajuista nopean elämän hulluutta… Puolustautumisemme pitää alkaa ruokapöydistä hitaan ruoan avulla.”
– – –
Majoitusta Tukholmassa tarjoaa esim.Hotels.com
