Kun katsoo lasta, joka liikkuu sykähdyksittäin metsäpolulla, voi oppia jotain suurta. Hän näkee polun elämisen paikkana, johon kuuluu suuri määrä ihmettelyä, pysähtelyä, kääntymisiä. Lapsi ei karta juurakkoista polkua. Lapsi ei kiirehdi. Lapsi ei ymmärrä polun olevan tie jostakin johonkin, vaan hän elää polkua.
Tässä ajatuksia polun varrelle:
- Herää! Lakkaa näkemästä unta! Ihaninkin itsepetos eksyttää pois elämästä.
- Mullan maku tekee elämän yksinkertaiseksi. Jokaisen olisi löydettävä tapa pysyä kourillaan ja jaloillaan kiinni tässä maassa.
- Ihmettele ja etsi uutta! Siellä, missä ihmettely lakkaa, elämä lipsahtaa sivuraiteille.
- Käsi on tarkoitettu koskettamaan toista ihmistä. Anna toisen ihmisen ihmisyyden hipaista itseäsi.
- Koe kauneus erittelemättä, järkeistämättä, käsitteellistämättä!
- Kauniin maiseman katsominen on enemmänkin sitä, että antaa maiseman katsoa itseään.
- Ihmisyys minussa on osa kaikkien ihmisten ihmisyyttä. Se on samaa kaikille, ihonväristä, rodusta, sukupuolesta tai iästä riippumatta.
- Vaikean kokemuksen läpi on mentävä, ei sen takia, että saisi siitä palkinnon, vaan siksi, että sekin on osa elämää.
- Opettele olemaan lähellä itseäsi. Itseensä suostuminen on elämisen taidoista vaikein ja arvokkain.
- Tunnista oma intohimosi, se on Iso Asia, jonka vuoksi kannattaa yleensä elää.
- Tunnista aavistus itseä suuremmasta. “Iso käsi, jolla voi levätä ja jonka ohi ei voi pudota.”
Listaus kirjasta Martti Lindqvist: Elämän sylissä, Kirjapaja 1984 (loppuunmyyty); listauksen versiointi kirjasta Kaj Hellblom, Seija Mauro, Matti Salo: Johtamisen nyt, Edita 2006 (loppuunmyyty)
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
