Olen elänyt ”normaalin” suomalaisen nuoruuden ja varhaisaikuisuuden, johon ovat kuuluneet niin teini-iän pussikaljat pusikossa, opiskeluajan boolit, lukemattomat pikkujoulut, kesäjuhlat ja terassikauden avajaiset sekä ”muuten vaan nollaukset”. Näistä juhlista on monia hyviä muistoja, mutta vähintään yhtä paljon – jos ei enemmän – sumuisia muistoja sekä seuraavan päivän ei-niin-mahtavia olotiloja.
Viime vuosina auennut tietoisempi elämäntyyli, yhteyden löytäminen itseeni ja sitä kautta tapahtunut sisäinen muutos on muuttanut myös täysin tapani juhlia. Olen tehnyt seuraavat viisi havaintoa verratessani entistä juhlimistapaani nykyisiin keinoihini nauttia elämästä.
1) Tunteet voi päästää ulos muutenkin kuin alkoholin avulla
Negatiivisten tunteiden näyttäminen on edelleen tabu Suomessa – monet patoavat surun ja vihan tunteet lukemattomien kuorien ja puolustusmekanismien taakse. Ei ihme, että jäyhät suomalaiset ovat niin alkoholiin meneviä, koska se on yksi harvoista tavoista päästää irti tunteisiin liittyvästä kontrollista. Valitettavasti tähän tapaan liittyy paljon ikäviä lieveilmiöitä.
Nuorempana minäkin muutuin parin siiderin jälkeen rauhallisesta, kiltistä tytöstä vuolaasti itkeväksi riidanhaastajaksi. Jälkeenpäin ajateltuna se oli ainut hetki päästää kaikenlaisia tunteita vapaasti ulos, mutta teki myös monesta illasta enemmän surun kuin ilon juhlia.
Kun on tietoinen tunteista ja niiden viesteistä ja pystyy käsittelemään ja vapauttamaan tunteita arjessa, voi keskittyä juhlailtoina elämästä nauttimiseen. Tämä on vaatinut ison määrän omien tunnelukkojen työstämistä sekä itseni hyväksymistä – kaikkine tunteineni.
2) Rohkeus voi kummuta sisältä
Jäyhät suomalaiset tarvitsevat usein alkoholia myös saadakseen rohkeutta. Parin drinkin avulla uskalletaan lähestyä vastakkaista sukupuolta, tanssia, nauraa äänekkäästi tai puhua asioista, joista ei muuten uskaltaisi.
Yllättävästi sama rohkaistuminen tapahtuu myös silloin, kun tutustut paremmin itseesi ja alat elää omaan totuutesi mukaisesti. Kun häpeän tunteet eivät ole enää mörkö, voi hullutella missä ja milloin tahansa. Tanssiminenkin on mukavampaa kun sitä voi tehdä muulloinkin kuin aamuyöllä yökerhossa.
3) Yhteys toisiin ihmisiin on aidompaa
Ennen vain bileillat olivat niitä, jolloin paljastettiin syvimpiä tuntoja ja halailtiin kavereiden kesken. Nykyään teen sitä päivittäin ystävieni ja läheisteni kanssa. Vuorovaikutustilanteet ovat huomattavasti aidompia ja tuntuvat paremmalta selvin päin. Sen takia yökerhojen alkoholihuuruinen energia saa minut nykyään ahdistumaan. Miten ihmisten kanssa voi löytää rehellisen yhteyden, jos puhekumppanin silmätkin sojottavat eri suuntiin ja ainut asia, mikä on mielessä, on baaritiskille tasaisin välein hortoilu?
4) Huippukokemuksia saa muutenkin kuin bileistä
Aikaisemmin ensimmäisen viinilasin nostama hilpeä nousuhumala ja siihen liittyvät sosiaaliset tilanteet olivat jotain, mitä odotti. Silloin en tosin tiennyt yhtään, miten hyvältä voi tuntua joka päivä, kun elää omasta keskuksesta käsin. Miltä aito ilo, rauha, rakkaus tai inspiraatio tuntuvat, kun niiden päältä on kuorittu iso kasa epävarmuutta ja epätasapainoisia malleja.
Nykyään saan elämäni huippukokemukset meditoidessa, saadessani yhteyden muihin ihmisiin tai kohdatessani elämän pieniä synkroniteetteja, jolloin tiedän polkuni kulkevan oikeaan suuntaan.
5) Jokainen päivä voi olla juhlaa
Seuraavat bileet, viikonloppu, loma tai eläke… Ennen elämä oli ”sitku-elämää” ja arki suoriutumista kohti viikonloppua. Nykyisin jokainen päivä on ihmeitä täynnä aamusta iltaan, kun pieniinkin asioihin suhtautuu suurena lahjana. Toki olen tiedostamisen myötä myös muuttanut arkeni sellaiseksi kuin haluan. Tällöin jokainen päivä voi olla yhtä juhlaa ja varsinaiset juhlatilaisuudet ovat vain pieni ylimääräinen lisämauste elämän ihmeellisessä keitoksessa.
