Eräs äiti soitti minulle huolestuneena: 9-vuotias lapsi oli joutunut jälki-istuntoon koulussa sattuneen kärhämän vuoksi. Äiti ei ollut huolissaan jälki-istunnosta vaan siitä, että jälki-istunto osoittautui ainoastaan ajalliseksi rangaistukseksi, jonka aikana lapsi joko mietti itsekseen tekojaan tai teki vaikka läksyjä.
Kun kuuntelin äitiä ja hänen huoltaan, minulle tuli mieleen monen nykyisen aikuisen lapsena kokema, täysin epätoimiva kasvatusmetodi hankalien tunteiden ja käytöksen kanssa: ”Mene omaan huoneeseen rauhoittumaan ja tule takaisin, kun olet rauhoittunut.”
Onko jälki-istunnon hiljaisuudessa istuminen ja yksin kokemusten kanssa jääminen vain jäänne jostain menneisyydestä? Jokainen yksin lapsena ”rauhoittumaan” eli tunteidensa kanssa yksin jätetty aikuinen tietää, että tuo metodi lisäsi ainoastaan tunteiden pakkaamista sisään – sekä häpeää.
Äiti oli sitä mieltä, että jos lapsi tekee virheitä ja käyttäytyy huonosti, lasta täytyy auttaa, jotta hän osaa seuraavalla kerralla esimerkiksi käsitellä tunteitaan paremmin ja tehdä tilanteessa parempia ratkaisuja. BINGO!
Lapsi – kuten aika moni meistä aikuisistakin – tarvitsee apua oman kokemuksen ymmärtämiseen. Usein nopeasti nousevan tunteen vallassa toiminta – esimerkiksi tappeluun ryhtyminen – kietoutuu tunteen kanssa yhtäläiseksi kimpuksi, kokemukseksi. Aikuisen maailmassa tuo sama kimppu voi muodostua tunteesta ja vaikka sanallisesta ”harkitsemattomuudesta”, kun tunteen ja toiminnan väliin ei jää tilaa.
Kun tunteiden jäsentelyä harjoittelee myös silloin, kun vahva tunne ei ole jo päällä, voimme jumpata aivoja ja tehdä tilaa tunnekimpun eri osa-alueiden välille. Osa-alueita ovat:
1. Tunne
Tunne nousee kehokokemukseen. Tunteen tehtävä on elävöittää havaintomme, jotta toimisimme tunteen mukaan (ja pysyisimme hengissä). Kun harjoittelee tunteiden kehollista tunnistamista ja tunteiden nimeämistä, alamme oppia, miten eri tunteet ilmenevät. Nimeäminen vahvistaa ”tunteiden lennonjohtotornia” eli aivojen etuotsalohkoa.
2. Yllyke
Tunne saa aikaan toimintayllykkeen, joka on niin automaattinen, että emme välttämättä edes huomaa tätä vaihetta. Eri tunteet voivat aiheuttaa eri ihmisillä ja eri ikävaiheissa erilaisia yllykkeitä – riippuen kokemuksista ja taidoista. Kiukuspäissään lapsi saattaa lyödä ja aikuinen sanoa rumasti tai vaikka heittää puhelimen lattiaan. Matalaenergisimmissä tunteissa taas esimerkiksi häpeä tai epävarmuus saattaa aiheutaa yllykkeen ”älä mene kouluun” tai ”pysy etätöissä”.
Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen saa myös tiedostamattoman toimintayllykkeen pauselle hetkeksi: silloin voi harkita uusia tapoja suhtautua asiaan ja myös toimia. Mikä on vastakkainen toiminta yllykkeelle? Kumpi päättää minä vai tunne?
3. Toiminta
Jos tunteita ei opettele tunnistamaan ja nimeämään, tiedostamaton yllyke johtaa salamannopeasti toimintaan, jossa ei ikään kuin ole ehtinyt itse päättää, miten tilanteessa toimii. Erityisesti lapsilla tämä vaatii harjoitusta, jotta tunnereaktio ei jää tunnekimpuksi, jossa tunne on yhtä kuin toiminta, jolloin kiukku voi aiheuttaa lyömisen tai epävarmuus lintsaamista.
Äiti kertoi, että oli pyytänyt, että oma lapsi saa jälki-istunnossa käydä läpi Tunnetaitokortteja ja niiden avulla jäsennellä kärhämätilannetta ja siinä syntyneitä tunteita: Miltä itsestä tuntui? Miltä toisesta tuntui?
Lopuksi äiti pyysi minulta, että voisinko kirjoittaa: ”Eikö koulujen jälki-istuntoon voisi hankkia Tunnetaitokortteja ja esimerkiksi Riidan ratkaisu -kortteja ja niiden avulla auttaa lapsia ja nuoria käsittelemään tunteita ja tilanteita? Ei lapsia ja nuoria saa jättää yksin.”
Kaikki tämä sai minut pohtimaan, että voisiko jälki-istunto olla jatkossa jälkijäsentely tai jälkipohdinta? Uskon, että monissa kouluissa näin on jo, mutta ei selvästikään kaikissa.
Pidetään lastemme ja nuortemme tunnetaidoista huolta: se on halpa tapa satsata tulevaisuuden mielen hyvinvointiin, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti myös sosiaaliseen ja fyysiseenkin hyvinvointiin <3
Tunnetaitokortit lapsille:
Riidan ratkaisu -kortit:
