Katselen vanhaa minääni sivusta. Asetuksia. Kieltoja, estoja. Pelkoja.
Spontaaneissa tilanteissa, joissa ei ehtinyt miettiä. Rauhallisissa tilanteissa, joissa ehti ja silti valitsi…. noh, vanhalla tavalla.
Vanhan minän asetukset ulottuivat joka hetkeen. Myös yksinoloon, vaikka yksin ollessa sallin itselleni enemmän turvaa ja rauhaa.
Kuvittelin kai, etten olisi turvassa ja rauhassa, jos uskaltaisin olla oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa.
Kuvittelin kai, että eri mieltä oleminen on vaarallista ja vakavaa. Tai erilaisuus. Tai rajat. (Mitä näitä nyt on…)
Kuvittelin, että minun tulee olla miellyttävä, tukeva, myötäilevä ja aina tarvittaessa hieman epäaito. Se oli sisäänkirjoitettua, itsestäänselvyys.
Totuus nousee esiin
Totuuden nimissä minähän olen miellyttävä, tukeva ja myötäilevä. Se on mukavaa ja luonnollista, eikä siinä itse asiassa ollut koskaan mitään väärää.
Lopulta nykyinen minä on hyvin samanlainen kuin mennyt minäkin. Kuitenkin jokin ehto kulkee siinä, että aitouden on oltava joka hetki mukana. (Ja kuinka se oikeastaan voisi olla olematta?)
Sen on tultava aina ensin. Eikä se oikeastaan lähde enää pois, joten sitä on mahdoton mallata tiettyyn kohtaan tai tiettyyn määrään. Sitä ei voi pidättää, säästää tuonnemmas. Sitä ei voi olla 30% tai 70%. Totuus vain on – ja se on kaunista.
Tarkemmin ottaen se mitä todellisuudessa olen ja tunnen, säteilee ulos joka tapauksessa – en vain näe enää vaivaa yrittääkseni peitellä sitä, mikä sisimmässäni olen. Annan sen olla totta myös ulkona.
Ja kun en näe tuota vaivaa, energiani vapautuu pelkäämiseltä olemiseen.
Se ei jää huomaamatta omassa olossani ja jaksamisessani. Iloni ja leikkisyyteni määrässä. Huojentuneisuudessa. Tyytyväisyydessä ja rauhassa (silloin kun minua ei uhkaa jokin akuutti ongelma, koska niitä nyt on joskus jokaisella).
Uusiutumisen salaisuus
Uusiutuminen voi olla hyvinkin nopeaa silloin, kun ihminen näkee itsensä ja huomaa uusiutumisen tarpeen – tai ylipäätään sen, että vaihtoehtoja on olemassa.
Usein emme kuitenkaan näe itseämme tai rajoittunutta toimintatapaamme ulkopuolelta, vaan toimimme näkymättömän automaation siivittämänä. Automaation, joka on syntynyt aiempien säikähdysten ja epävarmuuksien sanelemana, suojaksemme. Hyvin usein tuo suoja ei kuitenkaan palvele meitä parhaiten enää nykyisyydessä vaan kaipaisi jo päivittämistä.
Emme voi kuitenkaan päivittää mitään ilman vahvaa tietoisuutta päivityksen tarpeesta. Tuon tiedon voimme ainoastaan saada pysähtymällä säännöllisesti ja antamalla asian nousta tarkasteluun. Meditaatio on tähän erinomainen väylä. Toimiakseen sen on kuitenkin oltava riittävää ja toistuvaa. Oman kokemukseni mukaan ensihavainto ei todellakaan ole paikka muuttaa asioita. Ensihavainto on usein vasta tuskan ensimmäinen sipaisu. Sen jälkeen sukellamme yhä syvemmälle tuskaan, ymmärtäen vapautemme ja vastuumme itsestämme ja valinnoistamme sekä valitsematta jättämisistämme.
Vasta kun todella kyllästymme tuohon tuskaan, silloin olemme valmiita tekemään pelottaviakin asioita, jotta pääsisimme lähemmäs aitoa hyvinvointia ja itsen rakastamista. Olemme valmiit kokeilemaan tietämättä edes tarkalleen lopputulosta. Se voi vaatia aika pitkää pohdiskelua ja preppaamista – eikä sitä siksi välttämättä koskaan tapahdu, mikäli elämme liian Nopeaa Elämää.
Samasta syystä meditaatio ja tietoisuustaitojen karttuminen on ollut elämäni isoimpien, tärkeimpien ja ihanimpien muutosten mahdollistaja. Vasta nyt näen, kuinka paljon kyseenalaista automaatiota elämässäni on ollutkaan. Edelleen tänä päivänä saan tarkastella uskomuksia, jotka ovat sanoneet, että tietenkään sinä, Riikka, et tekisi sitä ja tätä. (Hah, kuulkaapas uskomukset, teen mitä haluan!)
Mutta ymmärtääkseni, mitä todella haluan, minun on jatkettava hiljentymistä. Kuultava sisäinen ääneni ja oltava myös yhteyksissä tunteisiini jatkuvassa virrassa. Meissä kaikissa on niin monta ääntä, että kultaisen keskitien löytäminen on joskus se hankalin pala. Sen omimman äänen ja omimman polun löytäminen. Mutta samalla se on kaikkein palkitsevinta, sillä se sinä olet.
Upea säteilevä sinä. Herkkä, vakava ja aito, hassu, utelias ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen – suoranainen aarre.
T. Riikka
Minusta ja palveluistani löydät lisää alta tai täältä.
