Kehollinen luottamus on sitä, että riippumatta siitä miltä tuntuu, valitsee olla kehonsa puolella. Se on sitä, että kaiken kaatuilun ja horjumisen kanssa valitsee edelleen kuunnella tuntemuksiaan.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Etenkin sellaisina päivinä, kun olo on hankala, kun sairastuu tai kohtaa jonkin kehollisen oireen, jonka jo luuli jääneen historiaan, luottaminen omaan kehoon ei ole itsestäänselvää. Uskallan kuitenkin puhua luottamuksesta, sillä olen itse harjoitellut sitä jo useita vuosia.
Minun kehoni on aina ollut herkkä, mutta syömishäiriöstä ja uupumuksesta toipumisen jälkeen se on ollut sitä tuplasti enemmän. Vatsani ärtyy helposti, ja ylikierroksilla ollessani menetän unet.
Noissa hetkissä mieli tekisi hermostua, kun keho ei vieläkään ”toimi oikein”, siten, kuin haluaisin sen toimivan. Olen kuitenkin hiljalleen oppinut katsomaan myötätunnolla kehoani myös tällaisina elämän vaiheina.
Tässä 3 tapaa, joilla voi vahvistaa arjessa luottamusta omaa kehoa kohtaan:
*HUOM, eivät korvaa lääkäriä tai terapeuttia. Ole aina yhteydessä asiantuntijaan, mikäli sairastut tai koet vaikeita kehollisia oireita, jotka rajoittavat elämääsi.
1. Perustarpeista huolehtiminen
Kehollinen luottamus rakentuu pala palalta, ja turvallinen olo voi alkaa syntyä, kun jonkinlaiset perustukset ovat kunnossa. Aivan, kuten taloakaan ei voi rakentaa ilman perustuksia, ei suhdetta omaan kehoonsakaan voi. Suhde voi olla ilman niitä vähintäänkin hataralla pohjalla.
Se, mistä perustuksien rakentaminen lopulta alkaa, riippuu täysin omasta tilanteesta. Se voi alkaa fyysisten perustarpeiden tasapainon löytämisestä, eli syömisen, liikkeen ja levon sopivasta rytmistä. Ammattilaisen kanssa työskennellessä taas erilaiset kehoa rauhoittavat ja maadoittavat harjoitukset voivat olla pohja, josta ihan ensimmäiset rakenteet muodostuvat.
Missä tahansa oletkaan, aloita siitä. Voit kysyä itseltäsi, huolehditko arjessa kehosi hyvinvoinnista? Saako kehosi riittävästi ruokaa, lepoa, vettä, unta? Tai onko taustallani ehkä solmuja, joita minun olisi hyvä purkaa yhdessä jonkun kanssa?
2. Ankkuroituminen ja rauhoittuminen
Kehomme autonominen, eli tahdosta riippumaton hermosto koostuu kahdesta osasta: sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Sympaattinen hermoston haara on aktivoiva, ja sen parasympaattinen vastapari taas auttaa meitä palautumaan. Parasympaattinen hermosto viestittää kehollemme, ettei ole hätää – nyt voi hellittää.
Kun olo on levoton, ihan konkreettinen rauhoittuminen on tärkeää. Satunnaisina unettomina aikoina yön tunteja valvoessa minulle ankkuroituminen on tarkoittanut sitä, että sen sijaan, että vatvon levottomana, miksi kehoni ei nukahda, juurrun hengitykseeni. Turva voi siis löytyä kehollisen kokemuksen kautta, myös kierroksilla ollessa. Rauhallinen hengitys on siihen hyvä työkalu – se kulkee omaa rytmiään, vaatimatta sinulta mitään, aktivoiden lempeästi parasympaattista hermostoa. Myös hengityksen ja liikkeen yhdistelmä voi auttaa.
Kun olo on hankala, voisitko keskittyä hengitykseen? Jalkapohjiin vasten maata? Voisitko ehkä koskettaa pehmeästi kehoasi, silittää rintakehää tai kasvoja? Voisiko jokin meditaatio, liikeharjoitus tai jooga helpottaa? Mikä sinua lohduttaa?
3. Myötätunto
Kotona omassa kehossa oleminen ei tarkoita, että luottamuksen kehoonsa kerran löydettyään se pysyy samanlaisena. Ei, vaan elämä tapahtuu ja kehomme reagoi siihen, mitä erilaisimmilla tavoilla. Luottamus kehoon voi noiden elämän luonnollisten käänteiden keskellä horjua, mutta rakennetun ei välttämättä tarvitse sortua.
Luottamus voi löytyä sieltä, missä uskaltaa katsoa kokemustaan aidosti, ottaa itseään kädestä lempeästi – nytkin keho tekee parhaansa niillä resursseilla, jotka sillä on käytössään.
Riippumatta siitä, miltä kehossa tuntuu ja mistä se johtuu, tästäkin mennään eteenpäin.
Lempeyttä keholle -korttien harjoitukset kutsuvat sinua lempeästi pysähtymään itsesi ja oman kehosi äärelle. Kurkkaa kortit täältä.
