Kehomme pyrkii kertomaan meille, minkä asioiden äärelle meidän tulisi pysähtyä. Keho reagoi joka hetki sekä ulkoisiin että sisäisiin ärsykkeisiin – ja mitä herkempiä olemme, sitä hienovaraisemmin reagoimme.
Aina meillä ei ole kykyä, halua, ymmärrystä tai voimavaroja kuunnella omaa kehoamme ja sen viestejä. Tämän seurauksena keho alkaa tavalla tai toisella oireilla, esimerkiksi uupumuksena ja kipuina.
Susanna Jussilan ja Emmi Ohraniemen uutuuskirja Kotona kehossa kannustaa kuuntelemaan omaa kehoaan ja vaalimaan yhteyttä siihen. Se toimii hyvin innostajana ja vertaistukena kaikille, jotka haluaisivat viihtyä omissa nahoissaan vähän paremmin.
Tässä 5 merkkiä, jotka kertovat siitä, että omaa kehoa kannattaisi kuunnella herkemmällä korvalla.
1. Touhuat pystymättä rauhoittumaan, olet usein väsynyt tai stressaantunut.
Kehosi todennäköisesti kutsuu sinua kuuntelemaan levon tarvetta. Kehomme kaipaa pysähtymistä, unta, palautumista ja levon hetkiä siinä missä aktiivisuuttakin.
Kannattaa myös muistaa, että keho ei kuormitu pelkästään fyysisesti rasituksesta, vaan myös elämänmuutoksista (niistä mukavista ja toivotuistakin!), mielen kiemuroista ja tunnemylläköistä. Levon ja palautumisen puute voi pahimmillaan viedä kohti uupumusta.
Millä tavoin sinä voisit pysähtyä ja antaa itsellesi levon ja palautumisen hetkiä? Aloita pienistä teoista, jotka mahtuvat sinun arkeesi.
2. Olet ankara tai ilkeä itsellesi.
Sillä, miten ajattelemme itsestämme ja miten itsellemme sisäisesti puhumme, on suuri vaikutus hyvinvointiimme sekä sen kautta kehosuhteeseemme. Kehomme kuulee – ja kokee – kaiken, sillä ajatuksemme herättävät meissä tunteita, ja tunteet ilmenevät kehossamme.
Tunnustele hetki: Ajattele itsestäsi jotain ilkeää, ja sitten jotain kannustavaa – miltä kehossasi tuntuu kummankin jälkeen? Joskus vaikea tai puristava olo kehossa voi johtua sisäisistä kokemuksistamme, tai piilossa olevista tunteistamme.
3. Sinulla on syömistä koskevia sääntöjä tai rajoituksia, jotka vaikuttavat elämääsi, tai sairastat syömishäiriötä.
Syömishäiriö on aina merkki avun tarpeesta ja kehon hädästä. Vaikka sinulla ei olisikaan kokemusta syömishäiriöstä, saatat tunnistaa haitallisia uskomuksia tai rajoitteita syömiseen liittyen.
Esimerkiksi tiettyjen ruoka-aineiden kieltäminen itseltään, säännöt siitä, mihin kellonaikaan on sallittua syödä, tai jatkuva laihdutuskuurilla oleminen. Itselle ahdistusta tuovat rajoitukset kannattaa aina ottaa vakavasti. Ethän epäröi hakea apua.
4. Liikunnasta on tullut rangaistus tai pakkopullaa.
Kehosi on tarkoitettu liikkumaan, mutta kaikki liikunta ei ole rakastavaa kehoa kohtaan. Suoritus- ja tavoitekeskeinen kulttuurimme on johtanut siihen, että emme usein liiku kehon sisäisistä toiveista, vaan ulkoisista velvoitteista käsin – liikunnasta tulee suorittamista.
Kehon toiveiden näkökulmasta liike tarkoittaa jotakin aivan muuta. Parhaimmillaan liike on hoitavaa läsnäoloa ja sisäisiin tuntemuksiin vastaamista.
Sen sijaan, että mietit, miten sinun tulisi liikkua, kysy keholtasi, minkälaista liikettä se kaipaisi juuri nyt? Mikä tuntuisi hyvältä? Kiinnitä myös huomiota siihen, mitä kehosi kertoo liikkeen aikana. Entä miltä olosi tuntuu jälkikäteen?
5. Pakenet tai välttelet tunteitasi.
Tunteet tuntuvat kehossa. Jos välttelemme tunteidemme kohtaamista, ne varastoituvat kehoon ja saattavat ilmetä erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä oireina.
Yksinkertaisimmillaan tunteiden kohtaaminen alkaa siitä, että antaa itselleen luvan pysähtyä ja kiiinnostua siitä, mitä sisimmässä on meneillään. Esimerkiksi palan tunne kurkussa, puristus rintakehässä tai kouristus vatsanpohjassa saattaa johtaa jonkun tunteen äärelle, jota ei ehkä ole kunnolla tiedostanut. Kun kehoon ei kerry ylimääräisen tunne-energian painoa, elämä voi alkaa kirjaimellisesti tuntua kevyemmältä.
Joskus tunteisiin liittyy syviä haavoja tai raskaita menneisyyden taakkoja, joiden purkamiseen tarvitaan ammattilaisen apua.
