Kun kriisi iskee, ihmiset reagoivat eri tavoin ja turvautuvat tuttuihin selviytymisstrategioihinsa. Yksi alkaa etsiä peloissaan tietoa netistä, toinen alkaa meditoida ja rauhoittaa mieltään. Kolmas lähtee luontoon, neljäs treenaa rankasti, viides kirjoittaa päiväkirjaa. Minä alan usein repiä tilanteesta huumoria.
Olen kirjoittanut kolme kirjaa, jotka pohjautuvat omiin kriiseihini. Kirjoitin hauskan kirjan selkäkivuista, kerroin hauskasti melanoomaan sairastumisestani ja henkisestä polustani, sekä ainakin paikoin nauroin sinkkuelämälleni. Aina eivät rankat elämäntilanteet tietenkään naurata.
Esimerkiksi selkäkivuista oli helpompi kirjoittaa hauskasti vasta jälkeenpäin, kun pystyin etäisyyden päästä näkemään eri tilanteiden koomisuuden. Toisaalta heti melanoomadiagnoosin saadessani aloin heittää niin hurttia huumoria kuin suinkin, jotta sain pidettyä pääni kasassa kaikki ne epävarmuuden kuukaudet, jolloin vasta selvisi, että syöpä ei ollut levinnyt.
Tässä nykyisessä hurjassa maailmantilanteessa aloin niin ikään ensimmäiseksi katsoa tilannetta koomisten silmälasien läpi. Asun Espanjassa ja olen nyt kuudetta viikkoa ulkonaliikkumiskiellossa. Ei täällä neljän seinän sisällä kökkiminen tietenkään mitään herkkua ole, mutta olen kestänyt tämän paremmin jälleen viljelemällä huumoria.
Ensin nauroin itse karanteenille, koska tilannehan on ollut täysin absurdi. Kun esimerkiksi vien koiran ulos pissalle, otan mukaan meidän molempien passit poliisien varalta. Alun jälkeen aloin nauraa muille asioille, kuten koirani hassuille ilmeille, omille pelleilyilleni tai vaikka tv-sarjoille. Janoan iloa ja naurua, jotta pystyn säilyttämään mielenterveyteni, voimavarani ja vireyteni tämän lusimisen keskellä.
Mille on lupa nauraa?
Huumori on siitä vaikea laji, että huumorin eri tyylilajeja on erilaisia, samoin kuin huumorintajuja (ja myös huumorintajuttomuutta ilmenee toisinaan). Mitään kattavaa listaa onkin turha tehdä aiheista, joille on lupa nauraa. Kaikki on kiinni tilanteesta ja siitä, miten vitsi on muotoiltu.
Jonkun vitsi voi olla todella loukkaava samasta aiheesta, josta toinen pystyy vitsailemaan huvittavasti siksi, että se paljastaa meidän ihmisten naurettavuuden. Joskus terävä huumori on kaikkein nokkelin keino tuoda esiin vaikeita asioita sellaisessa muodossa, että sen pystyy ottamaan vastaan. Huumorin avulla voi oivaltaa jotain tärkeää.
Hyvä sääntö on se, että nauretaan mieluummin asioille kuin ihmisille. Kuitenkaan tämäkään ei ihan aina pidä paikkaansa, jos vaikka ajatellaan poliittista satiiria. Mutta ainakin se, jos nauraa itse itselleen, vapauttaa aihepiirit. Minun oma tapani katsoa ja kommentoida maailmaa on varmastikin sukuvika. Jos jonkin asian voi ilmaista tavallisesti, tylsästi tai hauskasti, teen sen mieluiten hauskasti.
Minulla on myös tapana viljellä itseironiaa. Tietenkään esimerkiksi krooninen selkäkipu tai syöpä ei ole hauska asia itsessään, mutta minulla on oikeus nauraa omalle syövälleni, jos haluan. Sen sijaan kenelläkään ei ole oikeutta nauraa toisen syövälle. Tai vaatia, että nyt olisi pakko nauraa vaikkapa taloudelliselle ahdingolle tai yksinäisyydelle. En myöskään itse pysty nauramaan aina ihan kaikelle. Huumori on vapaaehtoista, mutta hyödyllistä. Itselleen nauraminen on hyvä taito, joka tekee elämästä keveämpää ja hauskempaa, jos siihen kulloinkin kykenee.
Muutkin saavat nauraa kanssani, kun hassuttelen, mutta jos minulle nauretaan, sen oikeutus riippuu sävystä. Huumorilla ja ilkeilyllä on selkeä ero: jos vitsailu kohdistuu vain yhteen henkilöön muiden nauraessa vieressä, eikä tämä henkilö itse naura mukana, kyse on yleensä ilkeilystä. Etenkin jos tämä toistuu. Toisaalta, jos huumoria ei ole kohdistettu henkilökohtaisesti keneenkään ja yksi porukassa närkästyy, se ei tarkoita sitä, etteivätkö muut saisi nauraa. Sellaista vitsiä ei ole vielä keksittykään, joka naurattaisi joka ikistä ihmistä. Jos huumori tuntuu jotenkin loukkaavan tai närkästyttävän, kannattaakin itse miettiä, mihin arkaan kohtaan vitsi ehkä osui itsessä.
Naurun terveysvaikutukset
Huumoria ei aina välttämättä arvosteta kovin paljon, koska sitä pidetään kevyenä ja siksi ei niin tärkeänä. Voi myös hyvin olla, että jo tämä kirjoitus herättää joissakin kovasti vastustusta, että miksi vaikeille asioille pitäisi nauraa. Nauraminen on kuitenkin terveellistä niin henkisesti kuin fyysisesti. En lähde luettelemaan sen terveysvaikutuksia, koska ei kukaan naura niiden takia. Ihminen nauraa ilon tarpeeseensa.
Muistan, kun olin parikymppisenä ollut masentunut pitkän aikaa. Minulla oli ollut syömishäiriö ja elämäni oli ollut aika mustaa. Tuntui, etten ollut nauranut ikuisuuksiin. Sitten eräänä päivänä tv:stä tuli Lucy Show ja se klassikkojakso, jossa Lucille Ball oli pestattu töihin viinirypäleitä polkemaan.
Sitä fyysistä komiikkaa on mahdotonta kuvailla sanoin, mutta muistan vieläkin, miten minulla alkoi nauru pulputa ja miten hyvältä se tuntui. Olin taas elossa! Oli suuri mielenterveysteko katsoa sitä ohjelmaa. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että huumori yksi tärkeimmistä elämää ylläpitävistä voimista.
