Elämme tällä hetkellä aikaa, joka koettelee meitä paitsi yksilöinä, myös kansakuntana ja yhteisöinä. Meiltä vaaditaan jatkuvan epävarmuuden tilassa päivittäin joustoa ja kärsivällisyyttä. Poikkeustilaan olisi helpompi asennoitua, jos sillä olisi selkeä päättymispäivä, mutta tämän uhkan edessä olemme voimattomia ja tietämättömiä. Kukaan ei osaa tarkalleen sanoa kauanko vielä täytyy joustaa. Resilienssimme on kovalla koetuksella.
Resilienssi, eli psyykkinen palautumiskyky tai mielen kimmoisuus on ominaisuus, johon vaikuttavat synnynnäiset ominaisuudet, kasvatus ja elämänkokemukset. Toiset ovat siis luonnostaan resilientimpiä ja toipuvat vastoinkäymisistä nopeammin. Hyvä uutinen on se, että resilienssiään voi kehittää. Resilienssin kasvaessa ihmiselle kehittyy taitoja, joiden avulla elämän vastoinkäymiset on helpompi kohdata. Näitä taitoja ovat esimerkiksi ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi.
Työelämä ei ole entisellään
Suomalainen työelämä on muuttunut viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin edeltävään kymmeneen vuoteen yhteensä. Kasvottoman ja ehdottoman tunkeilijan edessä olemme aseettomia, on tehtävä se mitä voidaan, rivakasti ja jämäkästi. Yritysten on pitänyt tehdä nopeita päätöksiä ja isoja muutoksia, joista kaikki eivät varmasti ole olleet helppoja.
Ihailen monien organisaatioiden julkituomaa inhimillistä ja suoraselkäistä otetta – kerrankin tuntuu, että ihmisten turvallisuus ja yhteisön tukeminen astuu liiketoiminnan rinnalle – ellei joissain tapauksissa jopa ohi. Moni organisaatio on joutunut tarkistamaan ja todistamaan arvonsa käytännössä toimintansa kautta. Siitä tunnen myötäylpeyttä.
Kevään mittaan yritysten on siis pitänyt hidastaa, ellei peräti pysähtyä, mikä tämän blogin kirjoittajana tuntuu samaan aikaan hyvältä ja kamalalta. Toiveeni hitaammasta työelämästä on toteutunut – mutta millä hinnalla. Yritysten kaatuminen tai inhimilliset kärsimykset lomautusten ja irtisanomisten muodossa eivät luonnollisestikaan olleet osa toivettani.
Organisaatiokin voi kehittää resilienssiään
On sanomattakin selvää, että taloudellisesta ahdingosta toipuminen tulee viemään pitkään. Kun puhutaan yrityksen kyvystä sopeutua vaikeuksiin ja voittaa ne, keskitytään usein liiketoiminnallisiin, hallinnollisiin ja taloudellisiin manöövereihin. Kaikkea tätä pyörittävät kuitenkin ihmiset, ja liian usein unohdetaan ne inhimilliset erityispiirteet, joista voima sopeutumiseen ja korjausliikkeisiin syntyy.
Keskusteluissa verkostoni kanssa moni on todennut, ettei katso enää maailmaa samoin kuin vielä kuukausi sitten. Poikkeustila haastaa paitsi organisaatioiden, myös ihmisten asenteita, arvoja ja uskomuksia. Usein juuri haastavissa elämänvaiheissa yksilön vahvuudet nousevat selkeämmin esiin. Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Ja tässä kohtaa astuu kuvaan ryhmäresilienssi. Mitä voimme tehdä jo nyt, jotta palautuminen sujuisi mahdollisimman kivuttomasti?
Kolme vinkkiä ryhmäresilienssin lisäämiseen
1. Kohtaa ihminen ihmisenä
Kuule ja näe työkaveri/asiakas/kumppani kokonaisena, nyt jos koskaan on lupa keskittyä työasioiden ohella siihen, mitä hän kokee ja tuntee. Ottamalla omat ja muiden tunteet todesta ja vakavasti, luodaan henkistä yhteyttä, joka etätöissä helposti katoaa. Konkretian tasolla: kysy, miten keskustelukumppanilla tänään menee äläkä tyydy “hyvin” vastaukseen, vaan kysy avoimin kysymyksin (joihin ei voi vastata kyllä tai ei) lisää toisen voinnista ja voimavaroista.
2. Tarjoa apuasi arjen haasteisiin valmentavalla otteella
Toisen vilpitön kuuleminen ja pyyteetön tahto auttaa arjen pienissä ja suuremmissa haasteissa kasvattaa toivoa. Älä neuvo, vaan kysy, saatko auttaa. Kysymällä syventäviä kysymyksiä ja antamalla toiselle tilaa pohtia, autat häntä oivaltamaan itse. Epätoivon hetkellä kannusta ja rohkaise tarvittaessa.
3. Luo optimismia ja toivoa
Suomalainen “realistinen” tapa suhtautua työhön ja sen haasteisiin ei vastoinkäymisten hetkellä toimi. Kriittisyys johtaa negatiiviseen kierteeseen ja toivon kadottamiseen, kun taas uusi näkökulma ja toiveikkuus lisäävät optimismia ja avaavat mahdollisuuksien ovia.
Jos keskustelukumppanillasi on siipi maassa ja toivo hukassa, on sinun tehtäväsi tuoda tilanteeseen valoa. Huom! Optimismia voi harjoitella itse keksimällä aina kolme positiivista vaihtoehtoa yhtä negatiivista mielen väittämää kohtaan. Se vaatii aluksi enemmän työtä, mutta helpottuu harjoittelemalla.
Harjoittelusta puheen ollen – resilienssissä on se mahtava puoli, että toipumiskyky nopeutuu harjoittelemalla. Ja nythän meillä on mitä oivallisin harjoitusmaasto!
Vahvuudet avuksi jälleenrakennukseen
Kun jälleenrakentamisen aika koittaa, on aika ryhtyä toden teolla palauttamaan organisaation voimavaroja ja rakentamaan kasvua yhteisöllisesti.
Johtoryhmissä osataan ehkä luetella organisaation vahvuudet, mutta se ei vielä riitä. Kuinka moni johtoryhmä tuntee yrityksen piilevät voimavarat eli henkilöstönsä vahvuudet? Tarkoitan nyt jokaisen työntekijän, yksittäisen ihmisen piileviä voimavaroja. Siellä on nimittäin käyttämätöntä pääomaa vaikka millä mitalla!
Yksilöiden vahvuuksien selvittäminen ja käyttöönotto vaatii rohkeutta nähdä johtaminen aivan uudella, disruptiivisella tavalla. Ja kuinka sattuikaan – olemme jo hyvällä alulla, sillä poikkeustila on jo haastanut meidät ajattelemaan asioita luovasti uudesta näkökulmasta nyt, kun totutut lainalaisuudet eivät pädekään. Se vaatii myös luottoa ketjun jokaiseen pelaajaan ja kiinnostusta heidän ainutlaatuisia kykyjään kohtaan. Sillä nämä kyvyt ovat kuin aarrearkku – pääomaa jota vastoinkäymiset eivät vie, vaan kasvattavat.
Kuinka vahva on sinun organisaatiosi resilienssi ja kuinka se valjastetaan pitämään alus pinnalla?
Sanna Salovuori
Ratkaisukeskeinen valmentaja & coach
Kuva: Unsplash / Simon Matzinger
Lue lisää kirjoittajista täältä.
