Kiihdytettäessä näkökenttä supistuu ja elämästä tulee suorituskeskeistä. Hidastettaessa näkee maisemat paremmin ja ajattelu avartuu esittämään elämälle suuria kysymyksiä kuten:
– Miksi elän?
– Mitä on hyvinvointi?
– Mitä on oikeudenmukaisuus?
Hidastamisessa on kyse tietoiseksi tulemisesta. Elämä on ainutkertaista, mutta on helppoa elää ohi oman elämän kohtaamatta itseään. Omanäköisen elämän eläminen ei ole itsestään selvää, sillä tarvitsemme ihmisinä toistemme hyväksyntää.
Hidastaja haastaa vallalla olevaa sosiaalisen olemassaolon ihannetta, joka vaatii kyseenalaistamatta jatkuvasti uutta ja enemmän. Hidastaja pysähtyy kysymään, mitä loppujen lopuksi tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän?
Lisää tarvitaan niitä asioita, jotka tuottavat henkistä hyvinvointia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Mutta mitkä näitä asioita minulle ovat? Onko minun olemassa olemisen ihanne sellainen, että nämä asiat on mahdollista saavuttaa?
Hidastajalle elämän merkityskeskeisyys on oleellisempaa kuin kulutusmahdollisuuksien maksimointi. Hidastajan havainto nimittäin on, että merkityksellisimmät hetket elämässä liittyvät yleensä ihmisiin eivätkä niinkään tavaroihin. Tyytyväisyyttä tuottaa itsestä ulospäin suuntautuminen.
Hidastajakin on kuluttaja. Mutta hidastaja harkitsee. Valintoja ohjaa todellinen tarve. Hidastaja on nimittäin havainnut, että tavaroiden määrä ei näytä lisäävän ihmisen henkilökohtaisen onnellisuuden, tyytyväisyyden tai terveyden määrää. Hidastaja saattaa pohtia, että tarvitaan enemmän palveluja ja vähemmän omistamista. Tavaravauraudesta on nimittäin muodostumassa uhka henkiselle hyvinvoinnille, sillä siihen keskittyessä eettisyys ja inhimillisyys jäävät taka-alalle.
Hidastettaessa näkee laajemmalle ja kauemmas. Hyvä niin, sillä muutoin lasten lapsemme voivat ihmetellä vauhtisokeuttamme tyyliin ”teillä oli kaikki tarvittava tieto, mutta…” Tällä hetkellä kaikkien keskeisten metallien ja käyttämiemme energianlähteiden loppuminen on näköpiirissä. Niin ikään kaikki kaupallisesti hyödynnettävät kalakannat romahtavat nykyisen kehityksen jatkuessa jo 40 vuodessa, ja kolmannes eläin- ja kasvilajeista on kuolemassa sukupuuttoon 90 vuodessa. Suomalaisista lajeista 11 prosenttia on uhanalaisia. Viisitoista maapallon 24 tärkeimmästä elämää ylläpitävästä ekosysteemistä on vahingoittunut tai kestämättömän käytön kohteena. Näistä koralliriutat on ensimmäinen kokonainen ekosysteemi, joka poistunee planeetaltamme lopullisesti vielä ennen vuotta 2100 merivesien lämmetessä fossiilisten energianlähteiden polton seurauksena. Tiedämme myös, että ilmastonmuutos on ¾ ihmisen aiheuttamaa ja se etenee 5000 kertaa nopeammin kuin tunnistetut aikaisemmat planeettamme ilmastonmuutokset.
Hidastaja ei kuitenkaan lamaannu näiden tosiasioiden edessä vaan hänellä on hitauden ansiosta kertynyttä rohkeutta ja voimaa toimia ja kyseenalaistaa vauhtisokeutta. Hän tietää, että vaihtoehtoja kyllä on jos olemassaolevia ratkaisuja pysähdytään kyseenalaistamaan. Hän myös tietää, että jokea ei synny ilman pieniä puroja. Eikä puroja ilman pieniä pisaroita. Hidastaja on nyt se muutos, jota lapsen lapsemme meiltä odottavat.
