Miten saada parisuhteeseen harmoniaa?
Parisuhteeseen kuuluvat haastavat ajat. Toivottavaa parisuhteen molempien hyvinvoinnin kannalta olisi jonkinlaisen harmonian löytäminen suuremmaksi osaksi aikaa yhteistä arkea.
Oma parisuhteeni ajautui voimakkaaseen kriisiin, kun yhteinen lapsemme kuoli, ja muutamassa vuodessa tämän jälkeen perheemme muut lapset aikuistuivat ja muuttivat omilleen. Perheemme koti tyhjeni ja jäljelle jäimme vain minä ja mieheni.
Kun tutustuin perhekonstellaatiomenetelmään, tahdoin menetelmän avulla tarkastella oman parisuhteeni haasteita. Omassa konstellaatiossani näin sellaisia teemoja, joiden en todellakaan ollut ymmärtänyt vaikuttaneen siihen, miksi meillä oli niin vaikeaa.
Valitsemme kumppanimme aina tarkoituksella
Valitsemme aina oikean kumppanin. Sellaisen, joka tukee lapsentarinaamme. Sellaisen, joka sallii meidän olevan lähempänä vanhempiamme tai toista vanhempaamme. Sellaisen, joka vahvistaa jotakin tapaa systeemissämme olla parisuhteessa.
Minulle perhekonstellaatio näytti, että olen valinnut itselleni kumppaniksi miehen, joka ei ole täysin saatavilla ja jolle minä en ole täysin saatavilla. Kun olemme valinneet itsellemme kumppanin, jolla on jo aiempi elämä, ehkä lapsia jo toisen kanssa tai lapsia useamman kanssa, on sillä seurauksensa. Parisuhde ei ole ehkä niin tiivis kuin toivoisimme. Tämä on tärkeää hyväksyä, mutta useimmiten emme hyväksy ja sillä on seuraamuksensa.
Parisuhteessa syntyy hankausta kun yritämme väkisin saada siitä tiiviimpää kuin mikä on mahdollista. Tämä on hyvin tyypillistä uusparisuhteessa. Tahdomme suhteen todella onnistuvan ja olevan jotakin enemmän kuin aiempi tai aiemmat suhteemme. Me emme ole uusparisuhteessa se ensimmäinen.
Minä valitsin miehen, jolle minä en ole ykkönen. Hän valitsi naisen, jolle hän ei ole järjestyksessä ensimmäinen.
Rakkauden lait
Se, ettemme ole ensimmäinen, ei tarkoita ettei parisuhteessa ole rakkautta. Konstellaatiomenetelmän näkökulmasta sitoutuminen ei ole enää sama kuin ensimmäisen tai toisen kanssa. Tämä on havaittu monia konstellaatioita tekemällä. Menetelmän kehittäjä Bert Hellinger kuvasi, että on olemassa kolme rakkauden lakia. Jos yritämme pyrkiä ykkösen paikalle, se uhmaa yhtä rakkauden lakia, saapumisjärjestystä. Harmonia syntyy kun jokainen on omalla paikallaan. Uusperheissä ja uusparisuhteissa juuri tämä tuottaa haasteita.
Tämä laki tarkoittaa sitä, että jokaisella on vain yksi oikea paikka perhesysteemissä ja määräytyy saapumisjärjestyksen mukaan. Se joka tuli ensimmäisenä on ensimmäinen. Ongelmia syntyy kun saapumisjärjestystä ei noudateta.
Parisuhteessa tämä tarkoittaa sitä, että meidän kuuluu antaa paikka kumppanimme entisille kumppaneille emmekä voi pyrkiä sellaiselle paikalle mikä ei ole meidän. Entisiksi kumppaneiksi lasketaan syvässä rakkaussuhteessa olleet tai muut merkittävät ihmissuhteet ja kaikki suhteet, joista on lapsia, eläviä tai kuolleita.
Kun kuulin tästä rakkauden säännöstä, laista ja tarkastelin omaa parisuhdettani, ymmärsin ettemme olleet olleet mieheni kanssa oikeilla paikoilla. Minä en ollut kumppanini ensimmäinen vaan neljäs ja hän minun kolmas. Jokin asettui kun aloin kunnioittaa omaa paikkaani neljäntenä kumppanina.
Miksi valitsemme kumppanin, joka ei ole täysin saatavilla?
Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että tahdomme olla tiedostamattomasti lähempänä vanhempiamme. Ehkä vanhempamme tai molemmat vanhempamme eivät olleet täysin saatavilla. Ehkä vanhempiemme parisuhde ei ollut onnellinen emmekä salli itsellemme onnea. Se miten mikin on, sen näyttää oma konstellaatio.
Parisuhdeongelma on harvoin ”vain parisuhdeongelma” vaan liittyy aina tavalla toisella johonkin menneeseen
Joskus saatamme kokea, että parisuhdeongelmamme tuntuu kummalliselta, sellaiselta ettemme tahdo löytää siihen mitään yksittäistä selitystä. Vaikka löytäisimme montakin selittävää tekijää miksi on hankalaa, niin pelkästään näiden tiedostaminen ei muuta tilannetta.
Konstellaatiomenetelmän avulla voimme nähdä millaisia lojaliteetteja meillä on suhteessa vanhempiimme ja miten ne vaikuttavat parisuhteemme hyvin- tai pahoinvointiin. Mitä enemmän voimme palauttaa taakat niille, joille ne kuuluvat, sitä lähemmäksi voimme tulla kumppaniamme. Jos olemme sotkeentuneet johonkin menneisyydessä olleeseen, emme näe kumppaniamme kumppaninamme.
Parisuhteessa molempien suvuissa on taso sille, kuinka onnellisia parisuhteet voivat olla tai miten läheisyyttä tai seksuaalisuutta niissä voi ilmaista. Nämä alitajunnassamme vaikuttavat mallit määrittävät vahvasti sitä mikä on omassa parisuhteessamme mahdollista.
Kun tulemme tietoisiksi näistä sisäistetyistä malleista vaikkapa tekemällä oman konstellaation, voimme muuttaa niitä. Voimme ottaa vastuun ja sietää itsessämme syyllisyys siitä, että olemme ehkä hieman onnellisempia tai elämme seksuaalisesti hyvinvoivemmassa parisuhteessa kuin esivanhempamme.
Onko kumppanisi sinulle vanhemman roolissa?
Monesti emme näe kumppaniamme hänenä itsenään vaan meillä on vaatimuksia häntä kohtaan kuin hän olisi äitimme tai isämme, jolta jäimme lapsuudessamme vaille. Nämä ovat alitajuisia ja niiden tiedostaminen ei ole helppoa. Sellainen parisuhde, jossa toinen on äiti tai isä ja toinen lapsi tulee olemaan haasteellinen. Vain kahden aikuisen ihmisen parisuhde voi löytää harmoniaa. Eikä tämä tarkoita ettemmekö koskaan saisi tipahtaa lapsiksi.
Itse havahduin siihen, että odotin kumppaniltani jotakin sellaista mitä olisin kaivannut omilta vanhemmiltani kun olin lapsi. Lisäksi asetelmamme kääntyi ajoittain sellaiseksi, että minä käyttäydyin kuin äiti ja mieheni kuin lapsi.
Voimme sanoa kumppanillemme oikeasti tai sisäisesti itseksemme: ”Sinä et ole äitini/ isäni. Minulla on jo äiti/ isä. Sinä olet vain sinä. Ihan tavallinen mies/ nainen. Minä en ole isäsi/ äitisi. Sinulla on jo vanhemmat. Minä olen aivan tavallinen nainen/ mies.” Kun nämä sanat tulevat syvältä sisältämme ja uskomme niihin, jokin voi asettua harmonisempaan tilaan parisuhteessamme.
Toimituksen vinkki: Kuuntele äänikirjana Pauliinan Rakkaus on tekoja arjessa -kirja.
Jos käytössäsi ei vielä ole äänikirjapalvelua, saat BookBeatin 45 päivän Hidasta elämää -edun käyttöösi TÄÄLLÄ.
