Eija ponnisti kylän köyhimmästä mökistä tohtoriksi, laulajaksi ja kirjailijaksi – ”Eihän tuollaisesta voi mitään tulla”

Köyhistä oloista ponnistanut Eija Hinkkala, 72, teki Saksassa yliopistouran ja piti Hampurissa omaa praktiikkaa, kunnes halusi ryhtyä iskelmälaulajaksi ja muutti takaisin Suomeen. Laulajaunelman toteuduttua Eija on toiminut muun muassa musiikkialan etujärjestön toiminnanjohtajana. Nyt 72-vuotiaana Eija valmentaa ihmisiä asenteesta ja kirjoittaa menestystietokirjoja ja on tehnyt kahdet ajattelua ja asennetta käsittelevät kortit. Näin Eija kuvaa elämän lähtökohtiaan Entä jos -podcastin jaksossa 12:

”Minähän olen siis todella, todella köyhistä oloista, yksinhuoltajan lapsi – kylän tai varmaan koko seudun köyhimmästä pienestä mökistä.”

”Olisi voinut ajatella, että 50-luvulla nimenomaan sellainen yleinen asenne olisi, että eihän tuollaisesta voi mitään tulla tai ei ole mitään mahdollisuuksia.  Mutta muistan, että minun asenteeni jostain syystä on ollut kyllä lapsesta lähtien hyvin sellainen ”auki” ja ”avoin”. Ja olen ollut utelias.  Olen ollut hirveän utelias.

Minun äitini oli ompelija, ja meillä kävi sitten paljon ihmisiä. Siihen aikaan teetettiin vaatteita paljon enemmän, ei niitä ostettu valmiina kaupasta. Minun vakiokysymykseni oli ollut, että kuka sä oot, missä sä asut, mä tuun teille kylään.  Äitiä oli vähän nolottanutkin, mutta minä pääsin sitten kylään.  Tämä kuvaa varmaan hyvin sitä minun asennettani.

Sehän oli pieni maailma, pieni kylä, pientä kaikki, En ollut käynyt tyyliin 16-17-vuotiaaksi asti maailmalla ollenkaan, mutta siellä omassa pienessä maailmassani availin niitä ovia. Olin varmaan sellainen sinisilmäinen, luottavainen ja utelias. Sitten vielä olin kekseliäskin. Oltiin niin köyhiä, ja sittenkin teki mieli karkkia kaupasta, niin minä mietin, että mistä minä saisin sitä rahaa. Otin äidin fillarin, lähdin kylille polkemaan ja kävin laulamassa taloissa. Siellä syntyi sellaisia vakioasiakkaita, joista tiesin, että kun menen vanhuksille laulamaan, niin saan aina vähän rahaa.  Minulla on keinoja sitten kuitenkin.

Oli vähän ristiriitaista, että maailma oli toisaalta minulle auki, että kyllä minä voin, ettei minua sinänsä mikään estä, mutta kyllä minä muistan haaveilleeni nuorempana laulajan tai näyttelijän ammatista. Minulla oli esimerkiksi sellaiset rajoitukset selkeästi, että enhän minä täältä syrjäkyliltä voi lähteä mihinkään Helsinkiin teatterikouluun tai mihinkään koskaan. Se suuri oli sitten taas ihan mahdotonta kuitenkin. Eli on ollut ristiriitaista – kyllä siellä rajoitteitakin on ollut. ”

Kuuntele koko Eijan haastattelu Hidasta elämää -sovelluksesta (lataa TÄSTÄ) Entä jos -podcastista (TÄSTÄ):

Mitä hyvää on ollut siinä, että Eija on istunut lapsena toistuvasti jälki-istunnossa luokan poikien kanssa?

Millainen merkitys asenteella on ollut Eijan elämässä?

Miten asenne on muuttunut?

Millainen asenteen laji on sydämen tieto ja miten se on johdattanut Eijaa elämässä?

Miten omaa mieltä voi treenata, jos haluaa tehdä jotain uutta elämässään?

Miten suhtautua pelkoon, joka rakentaa tarinoita tulevaisuudesta?

Mitkä ovat olleet Eijan elämän matkalla haastavimmat tunteet?