Tommy Hellsten kirjoittaa ajatuksiaan läsnäolosta, kohtaamisesta ja itsensä hyväksymisestä kirjassaan Olemisen voima – Kirja rohkeasta ja levollisesta vaikuttamisesta.
Kahden ihmisen aidossa kohtaamisessa molemmat tulevat nähdyiksi
”Ihmisen kaikkein syvin tarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jotta voisin kohdata toisen ihmisen, minun tulee olla läsnä. En voi kohdata toista, ellen ole läsnä itselleni ja itsessäni. Vasta silloin olen tietoinen ihmisestä itsessäni ja samalla siitä, että ihminen, jokainen meistä, on aina suurempi kuin suorituksemme. — Jollen näe ihmistä sinussa, välillemme ei voi syntyä kohtaamista, yhteyttä. Kun näen sinut, autan sinua samalla näkemään itseni, sillä meissä jokaisessa uinuu mahdollisuus läsnäoloon.”
Toista ei voi nähdä, ennen kuin näkee itsensä
”Toisen ihmisen näkeminen syntyy itsensä näkemisen kautta. Mitä syvemmin olen kohdannut itseni, sitä helpompi minun on kunnioittaa muita. Toisen näkeminen on syvimmiltään toisen kunnioittamista, sillä vasta kun toista kunnioittaa, hänet näkee. Mitä suurempi tarve minulla on mitätöidä, tuomita tai halveksua muita, sitä huonommin tunnen itseni ja sitä kyvyttömämpi olen näkemään toisen ihmisen.”
Itsensä rakastaminen auttaa rakastamaan myös muita
”Kun on oppinut rakastamaan itseään sellaisena kuin on eikä sellaisena kuin yrittää olla, oppii rakastamaan myös muita sellaisina kuin he ovat eikä sellaisina kuin he yrittävät olla. Julkisivut romahtavat ja kaikista tulee totta. Ihminen hyväksytään heikkona, avuttomana ja tarvitsevana sen sijaan, että yritetään pitää yllä valheellista ihmiskuvaa, jossa heikkoutta ei muka ole.”
Ymmärrys itsestä on tie oman keskeneräisyytensä hyväksymiseen
”Itsensä hyväksyminen keskeneräisenä mahdollistuu, kun ihminen alkaa ymmärtää itseään. Ymmärtää, miksi on ollut kateellinen ja katkera, miksi on turvautunut ylimielisyyteen ja pahantahtoisuuteen, miksi on vuosikausia juossut pakoon eikä ole suostunut kohtaamaan itseään. Kun on ymmärtänyt oman toimintatapansa syyt, syntyy myös kyky olla tuomitsematta itseään. Silloin voi antaa itselleen anteeksi, koska on jo saanut anteeksi. Tästä anteeksi saamisesta ja itsensä hyväksymisestä kumpuaa se, ettei enää tarvitse astua muiden päälle tunteakseen itseään hyväksi.”
Rakkautta ei voi ansaita
”Rakkautta ei koskaan voi ansaita, vaan se on aina lahja.”
Lue lisää Tommyn ajatuksia kirjasta Olemisen voima – Kirja rohkeasta ja levollisesta vaikuttamisesta
