Mainosyhteistyössä Atena Kustannus.
Nuori suomalaisnainen lähtee Tansaniaan toteuttamaan unelmaansa ja päätyy kehitysyhteistyöprojektin kautta hurjaan seikkailuun, joka tempaa hänet intohimoiseen rakkauteen afrikkalaisen heimopäällikön kanssa ja itäafrikkalaisten mediayhtiöiden johto- ja kehitystehtäviin.
Leena Hirvosen ja Katariina Laurilan kirjoittama Heimopäällilkön morsian (Atena 2024) kertoo Kangasalta kotoisin olevan toimittaja, psykologi ja teatterintekijä Katariina Laurilan kokemuksia hänen vuosistaan Afrikassa. Se on yhtä aikaa hengästyttävä seikkailu ja myrskyisä rakkaustarina, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Laurila kohtaa vaaroja, lannistavalta tuntuvia vastoinkäymisiä ja uskomattomia tilanteita, mutta niistä huolimatta elämä Afrikassa on myös täynnä onnea.
”Vaikka kaikki ympärillä olisi rempallaan, mitään tuskin lainkaan, tansanialaiset osaavat nauttia elämästä. Tällaista on aito hyvinvointi, puhdas ja vailla odotuksia oleva elämänlaatu. Enkä minäkään ole missään, laihtumisesta ja kivuista huolimatta, voinut niin hyvin kuin täällä. Ollut näin onnellinen. — Elämän arvo puhtaimmillaan on kauneinta Afrikkaa ja arvo, jonka jokainen saisi sisäistää, sillä kaikki se, mitä ympärillemme haalimme, työt, tavoitteet, kiire ja paineet, raha ja sen keräämisen kiima, eivät lopulta merkitse mitään, ellei meillä ole toisiamme ja iloa tai ymmärrystä ohikiitävästä hetkestä.”
Tässä joitain asioita, joita Katariina Laurila otti mukaansa Afrikasta. Lainaukset ovat kirjasta Heimopäällikön morsian.
Kärsivällisyyttä oppii viimeistään pakon edessä
”Kun odottaa tunteja, jopa päiviä, yhtä haastattelua tai sitä, että sähköt toimivat päivien jälkeen tai sitä, että vesi virtaisi vesiputkiin, on pakko kehittää kärsivällisyyttä. Afrikassa asiat tapahtuvat harvoin silloin kuin niitä itse haluaa – ne tapahtuvat, kun ne tapahtuvat. Kaikella on aikansa.”
Elämää ei voi hallita
”Afrikassa ihminen kasvaa väkisinkin vastakkain sen tosiasian kanssa, että elämää ei voi oikeasti kontrolloida. Elämän kontrollointi on länsimaisen ajattelun harha, jolla tavoitellaan turvallisuuden tunnetta.
Länsimaissa hallinnan tunteen voi ehkä joskus hetkellisesti saavuttaa, mutta Afrikassa ympäristö pakottaa ihmisen sellaiseen hallitsemattomuuden tilaan, jossa on päästettävä irti kontrollista ja annettava elämän viedä. Toki myönnän, että turhauduin ajoittain, esimerkiksi yrittäessäni kehittää uutistyön ennakointia, mutta lopulta ohjelmat menivät lähetykseen joka päivä, tavalla tai toisella, eikä mitään sen suurempaa tapahtunut. Kukaan ei kuollut. Elämä jatkui.”
Usko on turvan lähde
”Usko on Afrikassa tärkeää. Se antaa turvan tunnetta hallitsemattomassa kaaoksessa. Länsimaisittain havahduttavaa oli, että esimerkiksi Itä-Afrikassa niin kristityt kuin muslimit elävät sovussa rinta rinnan omine tapoineen ja tottumuksineen. Itä-Afrikan maissa noin puolet väestöstä on kristittyjä ja puolet muslimeja. Heimopäällikkö oli kasvatettu molempiin uskontoihin. Hän asui jossakin vaiheessa muslimi-enonsa luona, mutta sai kotona kristityn kasvatuksen. Itä-Afrikassa ihmiset tulevat ensin, eikä uskonnosta tehdä numeroa. Jokaisen uskonnollista taustaa kunnioitetaan. Ihmistä kunnioitetaan. Ja mikä parasta, kaikki juhlivat kaikkien juhlapyhät.”
Onnellisuus syntyy ihmisistä
”Afrikassa tapasin poikkeuksellisen onnellisia ihmisiä. Missään muualla en ole nähnyt niin paljon iloa, hymyä ja onnellisuutta kuin Afrikassa, siitäkin huolimatta, että ympärillä on köyhyyttä ja epävarmuutta.
Opin, että tavarat ja maallinen mammona eivät tee ihmistä onnelliseksi. Onni kumpuaa ihmisistä, yhteisöstä. Afrikassa ei kukaan voi olla yksinäinen, se on mahdotonta, koska yhteisöllisyys on niin vahvaa. Koska yhteisöstä ei voi jäädä ulkopuolelle, ihminen hyväksytään rosoineen, puutteineen ja jopa pahoine tekoineen. Ihminen nähdään Afrikassa jotenkin moniulotteisempana kuin länsimaissa, ei yksinkertaisesti hyvänä tai pahana, vaan samanaikaisesti sekä että. Ihminen voi tehdä huonoja valintoja ja pahaa, mutta on silti hyväksytty ja rakastettu.
Tekojensa perusteella ihmistä ei lopullisesti tuomita. Tätä afrikkalaisten kykyä antaa anteeksi ja unohtaa, nähdä ihmiset kokonaisvaltaisemmin, moninaisemmin, olen aina ihaillut ja tulen aina ihailemaan.
Työssäni minulle on ollut apua myös afrikkalaisen yhteisöllisyyden kokemuksesta. Olen havainnut, että monet mielenterveyden ongelmat ovat vahvasti arkipäivää länsimaissa, mutta eivät niinkään Afrikassa. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että yhteisöllisyydellä on tässä merkitystä. Kun yhteisöllisyys vähenee, välittäminen vähenee ja ihminen ei voi hyvin. Tarvitsemme toisia ihmisiä.”
Armollisuus ja anteeksianto ovat kestävien ihmissuhteiden salaisuus
”Kun kuulin, että Heimopäällikön veli oli varastanut heidän isältään suuren summan rahaa, ihmettelin, että miten ihmeessä he kaikki kuitenkin olivat veljen kanssa tekemisissä ja hyvissä väleissä – isäkin. Heimopäällikkö selitti minulle silloin, nehän olivat pahoja tekoja silloin aiemmin, nyt asiat on jo sovittu. Lause ’nyt asiat on sovittu’ kuvastaa afrikkalaista armollista näkemystä ihmisestä. Tämä näkemys on auttanut minua työssäni psykologina merkittävästi.”
Vaikeat kokemukset voivat kasvattaa vahvaksi
”Vuodet Itä-Afrikassa opettivat minulle tärkeän ja lohdullisen asian: Vaikeista kokemuksista, monistakin, voi eheytyä. Ja niistä voi vahvistua. Henkinen kestävyys kasvaa, kun tietää selviävänsä. Puoliksi huumorilla ja puoliksi tosissani sanonkin aina, että tärkein korkeakouluni elämässä on ollut Afrikka. Sieltä valmistuttuani mikään muu kuin kuolema ei voi minua pysäyttää.”
Kirja on omistettu inspiraatioksi ja rohkaisuksi kaikille, jotka kaipaavat lisää rohkeutta eivätkä vielä uskalla elää sellaista elämää kuin aidosti haluavat. Haaveet voivat toteutua myös silloin, kun elämä asettaa tielle esteitä.
