Väkinäinen positiivisuuteen pyrkiminen voi olla suojakeino, kun elämä tuntuu liian rankalta – Kielteisiä tunteita ei tarvitse pelätä

Kaisa Kimari on elämän monimuotoisuutta ja ihmisyyttä eri kulmista tarkasteleva syvällinen pohtija. Aitouden, totuuden, rehellisyyden puolesta puhuja ja etsijä sekä Ihminen tavattavissa – terapeuttiopiskelija.

Kun takuuvarmoja ratkaisuja ei ole, eikä tiedä miten sopeutua siihen tulevaan, mikä ei aina ole omissa käsissä ja mitä emme itse saa valita. Ja tämän myötä elämme tietynlaisessa jatkuvassa epävarmuudessa.

Uuden vuoden kynnyksellä toiveikkuuden lisääntymisen voi havaita uusina unelmina ja suunnitelmina, mitkä ovat äärettömän tärkeitä ja voimavaroja antavia.

Ei kuitenkaan ole tarpeellista väkisin ryhtyä vääntämään positiivista asennetta elämää kohtaan, koska se voi olla väheksyvää juuri siinä kohdassa elämää, kun tahtoisikin kohdata asioita, jotta elämän varjo ja kääntöpuolet tulisivat vihdoin kohdatuiksi osana elämää.

Voi olla, että positiivisuus olisikin myös vain suoja, silloin kun lunta tulee tupaan ja vastoinkäymiset eivät täysin poistukaan uuden vuoden uskolla ja toiveikkuudella.

Olisitko rehellinen kohdanneen toivottomuuden äärellä – ja voisit ajatella siellä olevan myös ripaus toivoa, joka pienesti kannattelee kuitenkin, vaikka sitä ei juuri sillä synkemmällä hetkellä huomaa.

Meistä moni pärjää ja suorittaa asioita erittäin täydellisesti ja hyvin yksinään – mitä jos uskaltautuisimme hieman ottamaan askelia kohti omaa avuttomuutta ja tarvitsevuutta, sillä kukaan meistä ole pelkästään täydellinen onnistuja kaikessa.

Haitalliset toimintamallit eivät muutu vain päättämällä. Pelkällä sen päättämisellä, että en enää suorita tai miellytä kaikessa siinä mitä elämässäni teen. Tarvitaan uteliasuutta ja kiinnostusta sitä kohti, että omia toimintamalleja voi muuttaa ja sen juurille on mahdollista päästä, mitkä ylläpitävät kyseistä toimintamallia. Nämä kohdat elämässä myös voivat kuljettaa meitä yhä uudestaan ja uudestaan toivottomuuden äärelle ja näyttää meille jotain tärkeää siitä mitä olemme tai emme uskalla olla.

Toivo auttaa edistämään omia unelmia ja haaveita – pettymyksen ja muiden tunteiden sietäminen sekä tunnistaminen sen kohdatessa kun asiat eivät edennytkään niin kuin oli kovasti toivonut ja tehnyt työtä sen eteen. Se vaatii voimavaroja kohdata ja siitä ajan kuluessa ponnistaa uudelleen jotain merkityksellistä kohti.

Tie siihen miten voimme kohdata elämän asioita ja nähdä erilaisissa tilanteissa nousevien tunteiden näyttävät suuntamerkit ja kohdata niitä itsessämme. Kielteisten tunteiden välttely on inhimillistä, mutta sen sijaan, että kielletään ja vältellään näitä tunteita, jotka torjumisen myötä saavat vain lisää voimaa itselleen, opeteltaisiin tuntemaan niitä kaiken kivun keskellä.

Ei ole olemassa pelkästään hyviä päiviä, vaan yhdessä päivässä voi olla koko tunteiden kirjo ja maailma. Hankalia asioita ja tunteita kohti meneminen, avaa myös tien paremman ja tasapainoisemman elämän rakentamiseen.

Se mitä tarvitset tähän kaikkeen lyhyesti sanottuna on:

1. Uteliaisuutta ja myötätuntoa kohdata oman elämän asioita.
2. Tunteiden tunnistamista ja opettelua, sillä tunteiden pelkkä nimeäminen auttaa jo niiden säätelyssä.
3. Muistutuksen, että aito muutos tapahtuu aina pienin askelin.
4. Elämän kivun ja haasteellisuuden sietämistä ja vastaanottamista.