Aikanaan Gimmelistä tutuksi tullut Susanna Berg on nykyään raskaana olevien ja vauvaperheiden kanssa työskentelevä kätilö, terveydenhoitaja ja doula. Häntä kiehtoo erityisesti äidiksi tulemisen psykologinen ja henkinen matka sekä vauvojen jo kohdussa kantama viisaus. Pohdintojaan näistä teemoista Susanna jakaa instatilillään @susannaberg_.
Oletko tiennyt, että osa sinusta on ollut olemassa jo isoäitisi kohdussa? Se munasolu, josta sinä aikanaan sait alkusi, kehittyi äidilläsi jo hänen sikiöaikanaan. Isoäitisi odottaessa sinun äitiäsi, hänen kehossaan on siis yhtäaikaisesti ollut läsnä kolme sukupolvea. Tämä ihmeellinen fysiologinen tosiasia tekee mielestäni konkreettisesti näkyväksi sen, että olemme osa meitä edeltävien sukupolvien pitkää ketjua.
Esiäideiltämme- ja isiltämme perimmekin monia asioita. Geneettisen ja epigeneettisen perimän lisäksi meihin siirtyy sukumme sosiaalinen ja kulttuurillinen perintö lapsuuden perheessä kasvaessamme. Omaksumme vanhempiemme esimerkin kautta, millainen rooli tietyllä sukupuolella tässä maailmassa on, tavan olla parisuhteessa ja ihmissuhteissa ylipäätään sekä tietenkin äidin ja isän mallit. Esivanhempiemme perinnössä voi toki olla paljon hyvää ja arvokasta, mutta voimme saada kantaaksemme myös kuormittavia taakkoja. Niin traumat kuin henkinen pahoinvointikin siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle, mikäli niistä on vaiettu eikä niitä ole käsitelty. Nämä taakkasiirtymät heijastuvat usein myös vanhemmuuteen.
Oman lapsen saaminen nostaa aiemmin näkymättömissä olleet vanhemmuuden sisäistetyt mallit pintaan. Moni vanhempi havahtuu siihen, miten itsestä luonnostaan kumpuava käytös muistuttaa omien vanhempien toimintaa. Aina nämä perityt tavat eivät ole sellaista, mitä itse haluaisi toistaa. Onneksi asian tiedostaminen avaa mahdollisuuden muutokseen. Kenenkään polkua vanhempana ei ole etukäteen valmiiksi kirjoitettu, joten jokaisella on potentiaali pysäyttää taakkojen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.
Muutos vaatii kuitenkin aikaa ja panostusta: omien kokemusten ja sisäistettyjen mallien avointa kohtaamista, rehellistä tarkastelua ja työstämistä. Lempeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan. Kun on tietoinen, millaiselta pohjalta ponnistaa, voi valita suunnata kohti omannäköistä vanhemmuutta. Kohti ominaisuuksia ja toimintatapoja, jotka on itse valinnut ja joita pitää arvokkaina.
Teemaan liittyvä harjoitus:
Tarvitset kaksi paperia ja kynän. (Mikäli kirjoitat päiväkirjaa, ota myös se mukaan harjoitukseen.)
Pysähdy pohtimaan, millaisia ominaisuuksia ja toimintamalleja vanhemmillasi on ollut. Miten olet lapsuusaikanasi kokenut heidän toteuttaneet vanhemmuuttaan sinua kohtaan? Oletko tullut hyväksytyksi sellaisena kuin olet? Oletko saanut tukea ja lohtua silloin, kun olet tarvinnut? Voit halutessasi kirjoittaa ajatuksiasi ylös päiväkirjaasi.
Reflektoi tämän jälkeen, tunnistatko itsessäsi näitä samoja piirteitä. Mikäli sinulla on lapsi/lapsia, huomaatko omassa vanhemmuudessasi yhtäläisyyksiä siihen tapaan, jota vanhempasi ovat ilmentäneet? Tai tunnistatko toimivasi täysin päinvastaisella tavalla?
Jos sinulla on tietoa vanhempiesi lapsuudesta ja lähisukusi historiasta, huomaatko jonkun toistuvan mallin perhesuhteissa? Onko sinulla ajatuksia siitä, mistä tämä voisi juontaa juurensa?
Kun olet pohtinut näitä kysymyksiä, voit kirjoittaa ylös paperille ne asiat, joita et halua enää siirtää eteenpäin tuleville jälkipolville. Tämän jälkeen ota toinen paperi ja kirjoita siihen ne suvustasi kumpuavat vanhemmuuden ominaisuudet, joita arvostat ja joita haluat vaalia. Lisää paperiin myös sellaisia vanhemman piirteitä, joita itse pidät tärkeinä ja joita jo ehkä ilmennät tai haluaisit ilmentää omassa vanhemmuudessasi.
Seuraavaksi etsi sopiva paikka ja hautaa maahan paperi, johon kirjoitit irtipäästettävät asiat. Tee tämä ajatuksella ja kiitä esivanhempiasi siitä, että he ovat aikanaan pyrkineet selviämään vaikeista kokemuksista erilaisten toimintamallien avulla. Totea, että sinun kohdallasi nämä tavat ole enää tarkoituksenmukaisia. Kerro päästäväsi irti tästä taakasta, katkaisevasi tämän perinnön, joka sukupolviesi ketjussa on tähän asti siirtynyt.
Ota nyt esille toinen paperi. Keskity lukemaan jokainen kirjoittamasi lause ja anna sen resonoida sinussa. Säilytä tämä paperi itselläsi ja palaa sen äärelle ajoittain. Anna sen muistuttaa sinua siitä hyvästä, mikä suvustasi kumpuaa sekä omista tavoitteistasi vanhemmuutesi ilmentämisessä.
